Nuoruusiän sosiaalinen toimintakyky ja myöhempi psykiatrinen sairastavuus riskilapsilla ja näiden verrokeilla. Suomalainen skitsofrenian adoptiolapsiperhetutkimus

Nuoruusiän kaverisuhteisiin liittyvät ongelmat (oman ikäisten kavereiden puute, vähäinen hakeutuminen näiden seuraan) ovat mahdollisia riskitekijöitä myöhemmille psykiatrisille häiriöille, osoittaa tuore väitöskirjatutkimus. Tulosten mukaan sosiaalisen toimintakyvyn ongelmia on enemmän sellaisilla nuorilla, joilla on perinnöllinen alttius vaikeaan mielenterveyden häiriöön (skitsofreniaan) ja joiden perheen sisäisessä vuorovaikutuksessa on haasteita.

Väitöskirja perustuu kansainvälisesti tunnettuun Suomalaisen skitsofrenian adoptiolapsiperhetutkimuksen aineistoon. Väitöskirjassa tutkittiin nuoruusiän (ikävuodet 16–20) sosiaalista toimintakykyä ja sen yhteyttä skitsofrenian perinnölliseen alttiuteen ja perheen vuorovaikutukseen. Lisäksi analysoitiin näiden tekijöiden yhteyttä tutkittavien myöhempään mielenterveyteen. Tutkimusaineisto koostui adoptiolapsista, joilla oli perinnöllinen alttius skitsofreniaan biologisen äidin kautta. Verrokkiryhmä koostui adoptiolapsista, joiden biologiset äidit eivät olleet sairastaneet skitsofreniaa. Riski- ja verrokkiryhmien adoptioperheet oli valikoitu taustatekijöiltään samankaltaisiksi, mikä varmistaa adoptiolasten kasvuympäristön olosuhteiden vertailukelpoisuuden. Adoptiotutkimusasetelma mahdollistaa perimän ja kasvuympäristön vaikutuksen tutkimisen sekä itsenäisinä että toisiinsa vaikuttavina tekijöinä. Siten asetelman avulla saadaan tietoa siitä, ovatko skitsofreniaan liittyvän perimäalttiuden omaavat adoptiolapset herkempiä erilaisille ympäristötekijöille verrattuna adoptiolapsiin, joilla ei ole vastaavaa perimäalttiutta.

Väitöskirjatutkimuksen tulokset korostavat positiivisten nuoruusiän sosiaalisten suhteiden sekä perheen vuorovaikutuksen (mm. positiiviset perheenjäsenten väliset suhteet, empatia, rakentava kommunikaatio) merkitystä yksilön myöhemmälle mielenterveydelle ja hyvinvoinnille. Nämä tekijät voivat toimia mielenterveyden häiriöiltä suojaavina tekijöinä erityisesti, jos lapsella on perinnöllinen alttius skitsofreniaan, mutta myös kaikilla lapsilla yleisesti. Tulokset tukevat sitä näkökulmaa, että kasvuympäristön sekä vanhemmuuden merkitys lapsen psykososiaaliselle kehitykselle ja hyvinvoinnille on keskeinen lapsuuden lisäksi myös nuoruudessa. Kodin lisäksi myös muiden sosiaalisten ympäristöjen (esim. koulu, harrastukset) sekä niiden yhteistyön merkitys lapsen ja nuoren psykososiaalisen kehityksen ja hyvinvoinnin tukemisessa on keskeinen. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää mahdollisesti korkeassa sairastumisriskissä olevien lasten ja nuorten tunnistamisessa sekä psykiatrisia sairauksia ennaltaehkäisevien tukitoimien kohdentamisessa ja kehittämisessä.