Ohitusleikattujen potilaiden leikkausta edeltävän ja leikkausta seuraavan kriittisen tilanteen vaikutus ennusteeseen

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 1

Väitöksen aihe

Ohitusleikattujen potilaiden leikkausta edeltävän ja leikkausta seuraavan kriittisen tilanteen vaikutus ennusteeseen

Väittelijä

Lääketieteen lisensiaatti Matti-Aleksi Mosorin

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Kirurgian, anestesiologian ja tehohoidon tutkimusyksikkö, kirurgia

Oppiaine

Sydänkirurgia

Vastaväittäjä

Dosentti Juha Nissinen, TAYS Sydänsairaala

Kustos

Professori Tatu Juvonen, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Haittatapahtumat voivat huonontaa potilaan ennustetta sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen jälkeen

Väitöskirjatutkimuksessa selvisi, että sepelvaltimo-ohitusleikkausta edeltävät olosuhteet vaikuttivat potilaiden selviytymiseen. Lisäksi välittömien leikkauksen jälkeisten haittatapahtumien vakavuus vaikutti merkittävästi potilaiden toipumiseen sepelvaltimoiden ohitusleikkauksesta. Leikkausta edeltävästi todettu vähintään keskivaikea munuaisten vajaatoiminta heikensi potilaiden selviytymistä leikkauksesta ja pidemmällä aikavälillä munuaisten vajaatoiminnan eteneminen ja etenemisen nopeus ennusti kokonaiskuolleisuutta, sydän- ja verisuonikuolleisuutta ja enteili sydän- ja verisuonitapahtumia.

Sepelvaltimotauti on edelleen yksi merkittävimpiä kuolleisuuden aiheuttajia kehittyneissä maissa. Tietyissä potilasryhmissä sepelvaltimo-ohitusleikkaus on edelleen paras hoitomuoto sepelvaltimotaudin hoidossa. Sepelvaltimokirurgiaan liittyy läheisesti riskit vakaville, jopa hengenvaarallisille, haittatapahtumille. Myös leikkausta edeltävien olosuhteiden on havaittu vaikuttavan potilaiden toipumiseen sepelvaltimo-ohitusleikkauksesta.

Väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin muutamien erittäin korkean riskin potilasryhmien selviytymistä sepelvaltimo-ohitusleikkauksesta. Erittäin korkean riskin potilaiden selviytymisessä leikkauksesta ei havaittu merkittävää eroa, kun verrattiin perinteistä sydän-keuhkokonetta käyttävää leikkaustekniikkaa ns lyövän sydämen tekniikkaan. Leikkausta edeltävästi sydänpysähdyksestä elvytettyjä ohitusleikkauspotilaita verrattiin kontrolliryhmään. Ryhmien välillä ei ollut merkittävää eroa leikkauksesta selviytymisen suhteen. Oululaisilla potilailla tutkittiin munuaisten vajaatoiminnan ohitusleikkauksen jälkeisen kehittymisen vaikutusta potilaiden kuolleisuuteen ja sydän- ja verisuonitapahtumiin. 2764 potilaan aineistolla tutkittiin uuden kehitteillä olevan E-CABG leikkauksen jälkeisten haittatapahtumien luokittelu- ja pisteytysjärjestelmän käyttökelpoisuutta. Sekä haittatapahtuman luokka, että pisteytys ennustivat potilaiden kuolleisuutta lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Lisäksi tukittiin päivystysohitusleikkauksien tuloksia monikeskusasetelmassa. Päivystysleikkauksen jälkeistä sairaalakuolleisuutta ennusti päivystysleikkausluokitteluluokan vakavuus, sydämen vasemman kammion huono toiminta, leikkaustekniikka ja missä keskuksessa leikkaus tehtiin. Mukana oli Oulun yliopistollisen sairaalan lisäksi 3 italialaista sydänkirurgian keskusta.

Leikkausta edeltävään riskiin suhteutettuna näiden erittäin korkean riskin potilasryhmien leikkaustulokset olivat kohtuullisia. Näin ollen näiden potilasryhmien sepelvaltimotaudin hoito kirurgisesti on perusteltua. Munuaisten vajaatoiminta vaikuttaa leikkaustuloksiin. E-CABG sepelvaltimo-ohitusleikkauksen jälkeisten haittatapahtumien luokittelujärjestelmä vaikuttaa lupaavalta työkalulta ohitusleikkauksen jälkeisten komplikaatioiden luokitteluun ja ennustevaikutuksien arviointiin.
Viimeksi päivitetty: 24.8.2016