Ohjausvuorovaikutuksen arvioinnin metodologinen kehittäminen: Ohjausresponssien mittausjärjestelmän kehittäminen ja sykevariaatiomittauksen soveltuvuuden arviointi asiakkaan emootioiden mittaamiseen puheen aikana

Väitöstutkimuksessa on kehitetty ohjausvuorovaikutuksen mittausmenetelmiä, joita voidaan soveltaa ohjauksellisten tai terapeuttisten keskustelujen arviointiin. Ohjauksella tarkoitetaan tässä yhteydessä psykologista auttamistoimintaa, joka kytkeytyy erilaisten inhimillisten huolien ja ongelmien ratkaisuun. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että asiakaskeskeinen ohjaustoiminta on yksi merkittävimmistä tekijöistä tuloksellisessa ohjauksessa. Tärkeänä tekijänä asiakaskeskeisen toiminnan vaikuttavuudessa on se, että asiakas pystyy sen avulla aktiivisesti kohtaamaan sisältöjä ja tekijöitä, jotka häntä kuormittavat tai painavat. Tämä voidaan nähdä osana prosessia, jossa hän oppii säätelemään joustavammin tunteitaan ja toimintaansa. Joustavan tunteiden säätelyn vahvistaminen onkin kytketty tutkimuksissa laaja-alaisesti hyvinvoinnin kohentumiseen ja psykologisten ongelmien ratkaisemiseen.

Aiempien tutkimustulosten pohjalta tuloksellisen ohjausotteen kehittäminen edellyttää tutkimusta, jossa mahdollistuvat tarkka ohjaustoiminnan, asiakaskeskeisyyden ja asiakkaan emootioiden arviointi. Tämä vaatii luotettavia itse ohjaustilanteeseen keskittyviä mittausmenetelmiä, joilla voidaan arvioida ohjaajan toimintaa ja muutoksia asiakkaan emootioissa istunnon aikana. Tästä huolimatta perusteellisesti validoituja havainnointipohjaisia ohjaustoiminnan mittareita on kehitetty suhteellisen vähän ja niiden käyttö on ollut vähäistä. Usein mittaaminen on tapahtunut varsinaisten keskustelutilanteiden ulkopuolella esimerkiksi kyselymenetelmien avulla. Viimeisten kymmenen vuoden aikana tutkimuksissa on noussut esiin myös puheen mahdollinen tunteita säätelevä vaikutus, joka on tuottanut kysymyksen, miten tunnereaktioita tulisi tulkita asiakkaan puheen aikana. Asiakkaan emootioiden mittaamista varsinaisissa ohjaustilanteissa on tehty kuitenkin vähän eikä näissäkään tutkimuksissa ole huomioitu puheen mahdollisia tunteita sääteleviä vaikutuksia. Näin ollen ohjaajan tekojen ja tunnereaktioiden arviointi ohjaustilanteiden aikana on jäänyt aiemmissa tutkimuksissa vähäiseen rooliin.

Väitöstutkimuksen yleisenä tavoitteena oli rakentaa ohjaustoimintaa ja asiakaskeskeisyyttä arvioivia mittausvälineitä sekä arvioida puheen mahdollista säätelyvaikutusta emootioihin ja tämän seurauksia tunnereaktioiden tulkintaan. Tarkempina tavoitteina oli testata väitöstutkimuksessa kehitetyn Ohjaustoiminnan mittausjärjestelmän luotettavuutta ja arvioida sykevariaatioanalyysiin pohjautuvan emootiomittauksen soveltuvuutta tunnereaktioiden arviointiin puheen aikana ja puheeseen kytkeytyviä tunteita sääteleviä vaikutuksia. Ohjaustoiminnan mittausjärjestelmän osalta testattiin käsitteiden sisällöllistä tarkkuutta, rakennetta sekä arvioitiin havainnoitsijoiden kykyä tuottaa yhdenmukaisia mittaustuloksia havainnoiduista keskusteluista. Tunnekokemuksiin liittyvän puheen vaikutusta henkilöiden emootioihin arvioitiin vertailemalla heidän reaktioitaan tunnepitoisten kuvien katselun ja kuvien suullisen raportoinnin välillä. Tulokset vahvistavat, että Ohjaustoiminnan mittausjärjestelmällä voidaan tuottaa luotettavia ja toistettavia tuloksia. Sykevariaatioon perustuva emootioanalyysi osoitti, että tunnekokemuksen suullisella raportoinnilla on tunteita säätelevä ja reaktiivisuutta laskeva vaikutus. Emootionanalyysin tulokset osoittavat, että tunnereaktioiden tulkinta edellyttää säätelyvaikutusten tuntemista ja huomioimista analyysin yhteydessä.