Optimismi ja pessimismi aikuisuudessa. Yhteydet kognitiivisiin kykyihin, masennusoireisiin, fyysiseen aktiivisuuteen ja kuntoon

Optimismi tarkoittaa yksilön taipumusta uskoa, että oma tulevaisuus näyttää valoisalta ja hyvältä. Pessimistisyys on puolestaan kielteistä tulevaisuusajattelua, jossa uhkakuvat ja epäonnistumisten pelko korostuu.

Oulun yliopistossa Jutta Karhun psykologian väitöstutkimus tarkasteli, millaisia yhteyksiä optimismilla ja pessimismillä on aikuisten toimintakyvylle. Tulokset osoittivat, että optimistisuus on yhteydessä parempaan päättelykykyyn nuorilla aikuisilla. Pessimistisyys oli yhteydessä heikompaan päättelykykyyn, ja keski-ikäisillä hieman heikompaan muistiin. Lisäksi pitkittäisanalyysit osoittivat, että optimistisuus nuoressa aikuisuudessa ennusti vähäisempiä masennusoireita ja aktiivisempaa liikunnallisuutta keski-iässä. Pessimismi ennusti päinvastoin enemmän masennusoireilua ja vähemmän liikunnallisuutta keski-iässä. Tuloksissa korostui optimismin yhteys erityisesti kevyeen liikuntaan. Myös pieniä yhteyksiä lihaskuntoon havaittiin.

”Optimismi on usein merkki hyvinvoinnista, mutta optimismi voi myös yhtenä osatekijänä olla tukemassa hyvinvoinnin ja toimintakyvyn säilyttämistä pitkällä aikavälillä. Vastaavasti pessimistisyys voi heijastaa huonovointisuutta tässä hetkessä, mutta myös aiheuttaa toimintakykyä uhkaavia riskejä pidemmälle ajalle”, Karhu toteaa. Karhun mukaan tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten kanssa, joissa optimismi on liitetty aikuisten parempaan terveyteen, kun taas pessimismi on liitetty heikompaan terveyteen.

Väitöstutkimus perustui laajaan ja väestöpohjaiseen Pohjois-Suomen Syntymäkohortit-tutkimukseen. Karhun tutkimuksessa analysoitiin tilastollisesti vuosina 1966 ja 1986 syntyneiden aikuisten terveyden ja hyvinvoinnin seuranta-aineistoja, joissa tutkittavien iät olivat 26–46 -ikävuoden välillä.