Organisatorinen hybridisyys yliopistosairaalassa. Järjestelmäteoreettinen näkökulma

Suomalaiset julkisen terveydenhuollon organisaatiot toimivat monien yhteiskunnallisten odotusten ristipaineessa. Väestön ikääntyminen, henkilöstön saatavuuden haasteet, niukka rahoitus sekä merkittävä järjestelmätason muutos haastavat organisaatioita. Muuttuvassa ympäristössä organisaatiot etsivät uusia tapoja organisoida toimintaansa. Tästä esimerkkinä toimivat Kaisu Janssonin väitöstutkimuksen kohteena olevan yliopistosairaalan terveysteknologian tuotteiden yhteiskehittämiseen liittyvä testauslaboratorio sekä sektorirajat ylittävä yhteistyöverkosto, joita tarkastelleen hybridisyyden käsitteen kautta.

Hybridisyydellä on aiemmassa organisaatiotutkimuksessa usein tarkoitettu eriävien, organisaation ulkopuolelta lähtöisin olevien toimintalogiikkojen yhtäaikaista esiintymistä organisaatiossa. Tämän sijaan väitöstutkimuksessa hybridisyys määritellään luhmannilaista järjestelmäteoriaa hyödyntäen organisaation ja ympäristön välisistä uusista yhteyksistä johtuvaksi sisäiseksi monimutkaistumiseksi. Täten yliopistosairaalan testauslaboratorion ja yhteistyöverkoston käsitetään heijastelevan sairaalan itse määrittelemiä uusia yhteyksiä yhteiskuntaan, erityisesti elinkeinoelämään, politiikkaan, tieteeseen, ja koulutukseen. Tutkimus selvittää, miten hybridisoitumista edistetään ja mitä vaikutuksia sillä on sairaalalle.

Väitöskirjan empiirinen analyysi hyödyntää laadullisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimus keskittyy erityisesti kolmeen teemaan: hybridisoitumisen edistämiseen verkostoissa, hybridisoitumisen vaikutuksiin päätöksenteossa sekä organisaation toimintaa ohjaavaan identiteettiin.

Tulokset osoittavat, kuinka julkiset organisaatiot etsivät uusia mahdollisuuksia ympäröivästä yhteiskunnasta esimerkiksi uudenlaisen tulevaisuusorientoituneen, tavoitteeltaan avoimen kumppanuusverkoston kautta. Tutkimuksessa verkoston toiminnassa tunnistetaan kolme mekanismia, silloittaminen toimijoiden välillä, verkostoon liittyvien merkitysten prosessointi sekä toiminnan validointi, pyrkimyksissä luoda uusia yhteyksiä organisaatioiden välille.

Sairaalan testauslaboratorio sen sijaan tuo uudella tavalla yhteen etenkin julkisen terveydenhuollon ja yrityssektorin, ja sen perustaminen vaatii sairaalan päätöksenteon kehittämistä. Tutkimuksessa tunnistetaan kolme erilaista strategiaa, joiden kautta päätösten pysyvyys varmistetaan: havaittujen ongelmien, aiempien kokemusten ja sairaalan velvollisuuksien kautta päätösten oikeuttaminen.

Organisaation identiteetin osalta tutkimuksessa havaitaan, kuinka elinkeinoelämään uudella tavalla kytkeytyminen testauslaboratorion kautta edellyttää uusien rakenteiden sisällyttämistä sairaalan ensisijaiseen toimintaa ohjaavaan itsekuvaukseen terveydenhuollon organisaationa. Tämän lisäksi testauslaboratorio mahdollistaa sairaalan muista organisaatioista positiivisella tavalla erottavien itsekuvausten, sairaalan yhteiskunnallisena osallistujana, pioneerina sekä älykkäänä tulevaisuuden sairaalana kehittämisen.

Väitöstutkimus tuo uuden näkökulman epäperinteisten organisaatiomuotojen ymmärtämiseen ja tutkimiseen. Lisäksi tutkimuksen tulokset mahdollistavat sektorirajat ylittävien organisaatioiden toimijoille toiminnan reflektoinnin erityisesti yhteyksiä luovien mekanismien, päätöksenteon ja organisaation toimintaa ohjaavien itsekuvausten osalta.