Paikallaanolo keski-iässä: Mittausmenetelmän kehittäminen ja yhteys rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan

Oulun yliopistossa tarkastettava terveystieteiden maisteri Petra Tjurinin väitöstutkimus osoittaa, että keski-ikäisillä runsas päivittäinen paikallaanoloaika eli istuen ja maaten vietetty aika ja pitkät paikallaanolojaksot olivat yhteydessä heikentyneeseen rasva-aineenvaihduntaan. Paikallaanolon ja pitkien paikallaanolojaksojen korvaaminen vähintään kevyellä liikuskelulla oli yhteydessä suotuisampaan sokeriaineenvaihduntaan. Yhteys oli voimakkaampi, jos paikallaanoloa korvattiin reippaalla ja rasittavalla liikkumisessa. Tutkimuksessa kehitettiin uusi koneoppimiseen perustuva menetelmä, jolla voitiin aiempaa paremmin erottaa paikallaanolo ja liikkuminen aktiivisuusmittarin tuottamasta signaalista.

Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin koneoppimismenetelmällä tunnistettujen paikallaanolon ja istumisen piirteiden yhteyttä veren rasva- ja sokeriarvoihin. Tutkimuksen aineistona olivat Pohjois-Suomen 1966 syntymäkohortin 46 vuoden iässä tehtyyn seurantatutkimukseen vuosina 2012–2014 osallistuneet yli 5800 tutkittavaa. He vastasivat tuolloin laajoihin terveyskyselyihin, osallistuivat erilaisiin terveystutkimuksiin ja kantoivat lantiolle kiinnitettävää kiihtyvyysanturipohjaista aktiivisuusmittaria kahden viikon ajan.

Terveysliikuntasuositukset kehottavat aikuisia liikkumaan reippaasti vähintään 150 minuuttia viikoittain, mutta tämän väitöstutkimuksen perusteella merkittävä osa keski-ikäisistä suomalaisista eivät täytä terveysliikuntasuositusta. Lisäksi liikkumistasosta riippumatta keski-ikäiset viettävät suurimman osan päivästään paikallaan ollen istuen tai makoillen. Runsas päivittäinen paikallaanoloaika ja pitkät paikallaanolojaksot olivat väitöstutkimuksen tulosten perusteella yhteydessä heikentyneeseen rasva-aineenvaihduntaan.

”Erityisesti vähiten liikkuvat voivat helposti parantaa sydän- ja verisuoniterveyttä korvaamalla paikallaanoloa ja pitkiä paikallaanolojaksoja kevyellä liikuskelulla, mutta myös terveysliikuntasuositusten mukaisesti liikkuvat hyötyvät paikallaanolon vähentämisestä. Jopa vähäinen paikallaanolon ja pitkien paikallaanolojaksojen korvaaminen kevyellä liikuskelulla voi tehostaa sokeriaineenvaihduntaa ja parantaa sydänterveyttä. Tutkimuksen tulokset kannustavat korvaamaan paikallaanoloa ja pitkiä paikallaanolojaksoja kaikenlaisella liikuskelulla, mutta suuremman terveyshyödyn saa, kun paikallaanoloa korvataan reippaalla liikkumisella”, toteaa väittelijä.