Paikkatietopohjaiset saavutettavuusmenetelmät ekosysteemipalveluiden ja -antipalveluiden kartoittamisessa

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Linnanmaa, sali L10. Etäyhteys: https://oulu.zoom.us/j/62630749580?pwd=QlJSb0NkVUpQMzhFMURlVUlCZzBaZz09

Väitöksen aihe

Paikkatietopohjaiset saavutettavuusmenetelmät ekosysteemipalveluiden ja -antipalveluiden kartoittamisessa

Väittelijä

Filosofian maisteri Terhi Ala-Hulkko

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Luonnontieteellinen tiedekunta, Maantiede

Oppiaine

Maantiede

Vastaväittäjä

Dosentti Petteri Vihervaara, Suomen ympäristökeskus

Kustos

Professori Jan Hjort, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Saavutettavuusanalyysien avulla uutta tietoa ihmisen ja luonnon välisestä tasapainosta

Liikenne- ja terveysmaantieteestä tuttu menetelmä tarjoaa työkaluja ekosysteemipalveluiden käyttömahdollisuuksien mittaamiseen. Sen avulla voidaan arvioida niin virkistyspalveluiden saavutettavuutta, ruoan kysynnän ja tarjonnan suhdetta kuin kohonnutta punkkiriskiä.

Ekosysteemipalveluiksi katsotaan kaikki sellaiset hyödyt, joita ihmiset saavat luonnosta joko suoraan tai välillisesti. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset raaka-aineet, ruoka ja virkistäytyminen. Hyötyjen lisäksi luonto voi tuottaa myös haittoja. Viime aikoina puutiaiset ovat olleet vahvasti esillä julkisessa keskustelussa niiden levittämien tautien aiheuttaman pelon vuoksi.

Väitöskirjassa arvioidaan paikkatietopohjaisten saavutettavuusanalyysien avulla, millainen mahdollisuus ekosysteemipalveluilla on tulla hyödynnetyksi ja toisaalta miten suuri todennäköisyys ihmisellä on kohdata puutiaisen kaltaisia ekosysteemien tuottamia terveysriskejä. Tutkimus perustuu laajoihin aineistoihin, jotka kuvaavat luonnon hyötyjen ja haittojen maantieteellistä jakautumista, väestöä ja tieverkostoa.

Luonnon kyky tarjota palveluja ei aina vastaa kysyntää

Väitöskirjassa saatujen tulosten mukaan erilaisten virkistyspalveluiden saavutettavuus Suomessa vaihtelee suuresti. Suomessa on virkistysalueita, joita pystytään hyödyntämään vain rajallisesti, ja alueita, joita uhkaa mahdollinen liikakäyttö. Esimerkiksi Nuuksion kansallispuisto pääkaupunkiseudulla on lähipuisto sadoille tuhansille suomalaisille.

Tulokset osoittavat, että myös ruuan tuotannossa ja kysynnässä on epätasapainoa. Monet Euroopan maat ovat riippuvaisia rajat ylittävästä ruuan jakelusta. Etenkin Keski-Euroopassa on maita, joissa väestöntiheys on niin suuri, ettei oman maan tuotanto riitä kattamaan kysyntää. Ruuan järkevällä jakelulla epätasapaino kysynnän ja tarjonnan välillä on kuitenkin mahdollista välttää.

Analyysillä tietoa myös puutiaisriskistä

Väitöskirja osoittaa, että saavutettavuusanalyysit soveltuvat myös puutiaisille altistumisriskin arviointiin. Tulosten mukaan suomalaisilla on keskimäärin melko pieni riski joutua punkin puremaksi kodin ja kesämökin läheisyydessä. Riski on suurin rannikkoseuduilla ja muutamilla sisämaan alueilla. Arviolta noin viidellä prosentilla mökillä aikaa viettävistä on riski saada borrelioosi. Koulumatkalla riski kasvaa ollen noin yhdeksän prosenttia kouluikäisillä lapsilla.

Väitöskirjassa sovelletut analyysit tarjoavat helposti ymmärrettäviä ja käytännöllisiä työkaluja päätöksenteon tueksi. Tutkimuksessa saatua tietoa on mahdollista hyödyntää esimerkiksi silloin, kun ollaan kiinnostuneita luonnon kyvystä tarjota palveluita suhteessa kysyntään. Tietoa luonnon terveyshaitoista voidaan soveltaa terveysohjelmien suunnittelussa.
Viimeksi päivitetty: 13.8.2020