Peruste uskoa. Kriittisen ajattelun mahdollisuudet ja rajoitukset kasvatustavoitteena

Kriittisellä ajattelulla tarkoitetaan niiden kykyjen ja asenteiden rypästä, joka saa yksilön harjoittamaan perusteisiin nojaavaa uskomusten muodostusta ja päätöksentekoa. Kriittinen ajattelu on ollut jo vuosikymmeniä eräs keskustelluimmista kasvatustavoitteista niin teoreettisessa tutkimuksessa, koulutuspolitiikassa kuin pedagogisessa kirjallisuudessakin.

Kriittinen ajattelu näyttää olevan erottamattomasti sisäänkirjoitettuna jo kasvatusjärjestelmämme kaikkein perustavimmissa arvoissa: Yhtäältä kriittisen ajattelun katsotaan tukevan yksilön rationaalisen itsemääräämiskykyisyyden kehitystä ja toisaalta se valmentaa tulevia kansalaisia demokraattisen yhteiskunnan osallistumiskykyisiksi jäseniksi. Vielä laajemmin on jopa ajateltavissa, että ilman kriittisen ajattelun läsnäoloa kaikkialla kasvatuksessa uhkaa toimintamme taantua sanelevaksi indoktrinaatioksi, jollei kasvatettavilla ole periaatteellista mahdollisuutta aina pyytää ja vastaanottaa heitä koskettavien kasvatustoimien perusteluja.

Kasvatusfilosofinen tutkimukseni esittää, että vaikka nämä kriittisen ajattelun vahvuudet ovat edelleen puolustettavissa periaatteen tasolla, on meidän suhtauduttava realistisesti tämän kasvatustavoitteen käytännön mahdollisuuksiin. Yhtäältä voidaan kysyä, missä määrin psykologisesti rajalliset ihmisyksilöt kykenevät todella saavuttamaan sitä ajattelun tasoa, joka kriittisen ajattelun filosofisissa teorioissa kuvaillaan. Toisaalta ei myöskään ole kiistatonta, missä määrin kriittinen ajattelu todella tukee demokratiaa yhteiskunnassa.

Pohjimmiltaan väitöskirjani on kuitenkin voimakas kriittisen ajattelun puolustus. Sen tarkoitus on auttaa meitä ottamaan askeleita eteenpäin kriittisen ajattelun saavuttamisessa kasvatuksessa eikä yrittää mitätöidä tätä tavoitetta.