Pikkulukutaitojen posthumanistiset toimielmat: Ihmiskeskeisyyden ongelma ja lukutaidon uudelleenajattelun mahdollisuudet
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
L10
Väitöksen aihe
Pikkulukutaitojen posthumanistiset toimielmat: Ihmiskeskeisyyden ongelma ja lukutaidon uudelleenajattelun mahdollisuudet
Väittelijä
Kasvatustieteen maisteri Päivi Jokinen
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Kasvatustieteiden tiedekunta, Oppiminen ja oppimisprosessit
Oppiaine
Kasvatustiede
Vastaväittäjä
Dosentti Teija Löytönen, Aalto-yliopisto
Toinen vastaväittäjä
- -, -
Kustos
Professori emerita Riitta-Liisa Korkeamäki, Oulun yliopisto
Ruumiillinen pikkulukutaito ottaa tunteet, aistit ja luonnon huomioon lukutaito-opetuksessa
Päivi Jokisen väitöstutkimuksessa kehitetty pikkulukutaidon pedagogiikka vastaa lukutaidon rapautumisen haasteeseen uudenlaisella tavalla. Maahanmuuttotaustaisten lasten opetuksessa toteutettu tutkimus haastaa totuttuja kapeita yksilö- ja kielikeskeisiä tapoja ymmärtää lukutaito. Tuloksena tutkimus tarjoaa mahdollisuuksia ruumiilliseen ja moniaistiseen lukutaito-opetukseen.
Tutkimuksessaan Päivi Jokinen pitää ongelmallisena sitä, miten nykytilanteessa vahva lukutaito kertyy erityisesti yhteiskunnan hyväosaisille ja hyödyttää eniten heitä, joilla jo valmiiksi on paljon. Suomessa lukutaidolla on suuri kansallinen merkitys sivistyksen suunnannäyttäjänä. Sivistyksenä pidetty lukutaito ei kuitenkaan ole estänyt ihmistä pitämästä itseään luomakunnan kruununa. Länsimainen lukutaito onkin perustunut ihmisen ylivaltaan ja maapallon resurssien hyväksikäyttöön.
Uudenlaisen lukutaitotoiminnan kehittämiseksi Jokisen väitöstutkimuksessa havainnoitiin säännöllisesti yhden perusopetukseen valmistavan opetuksen luokan arkea lukuvuoden ajan. Osallistuneista 16 lapsesta yhdeksän perheellä oli taustallaan pakolaisuus tai turvapaikanhaku. Lukemisen opetteleminen lapsille uudella suomen kielellä nosti tutkimuksessa esille lukutaidon ruumiillisuuden, aistit, tunteet sekä luontoyhteyden. Näistä oivalluksista syntyi pikkulukutaidon käsite.
Ratkaisuna lukutaidon heikkenemisen ongelmaan Päivi Jokisen väitöstutkimus ehdottaa, että pikkulukutaidoissa kiinnitetään huomiota ruumiilliseen läsnäoloon. Aistitunnut, äänet ja tuoksut ovat jatkuvasti läsnä lukutaidoissa. Kehot liikkuvat, ja kädet kirjoittavat kynällä tai näpyttelevät älylaitetta. Ihmiskeho lomittuu ympäristön ja luonnon kanssa.
Jokisen tutkimuksessa kehitetty pikkulukutaito ei kuulu vain niille, joille lukutaito on helppoa.
Pikkulukutaidot huomaavat runsautta ja mahdollisuuksia silloinkin, kun totutusti nähtäisiin perinteisen lukutaidon nollataso, eli niin sanottu luku- ja kirjoitustaidottomuus. Pikkulukutaidot muistuttavat luonnon, ympäristön ja ilmaston lukemisen ratkaisevasta merkityksestä.
Lukutaitotutkimuksessa onkin jatkossa otettava oppia feministisiltä, antirasistisilta sekä alkuperäiskansa-ajattelijoilta, jotka ovat jo kauan haastaneet ihmisyyteen sisäänkirjoittunutta väkivaltaisuutta.
Tutkimuksessaan Päivi Jokinen pitää ongelmallisena sitä, miten nykytilanteessa vahva lukutaito kertyy erityisesti yhteiskunnan hyväosaisille ja hyödyttää eniten heitä, joilla jo valmiiksi on paljon. Suomessa lukutaidolla on suuri kansallinen merkitys sivistyksen suunnannäyttäjänä. Sivistyksenä pidetty lukutaito ei kuitenkaan ole estänyt ihmistä pitämästä itseään luomakunnan kruununa. Länsimainen lukutaito onkin perustunut ihmisen ylivaltaan ja maapallon resurssien hyväksikäyttöön.
Uudenlaisen lukutaitotoiminnan kehittämiseksi Jokisen väitöstutkimuksessa havainnoitiin säännöllisesti yhden perusopetukseen valmistavan opetuksen luokan arkea lukuvuoden ajan. Osallistuneista 16 lapsesta yhdeksän perheellä oli taustallaan pakolaisuus tai turvapaikanhaku. Lukemisen opetteleminen lapsille uudella suomen kielellä nosti tutkimuksessa esille lukutaidon ruumiillisuuden, aistit, tunteet sekä luontoyhteyden. Näistä oivalluksista syntyi pikkulukutaidon käsite.
Ratkaisuna lukutaidon heikkenemisen ongelmaan Päivi Jokisen väitöstutkimus ehdottaa, että pikkulukutaidoissa kiinnitetään huomiota ruumiilliseen läsnäoloon. Aistitunnut, äänet ja tuoksut ovat jatkuvasti läsnä lukutaidoissa. Kehot liikkuvat, ja kädet kirjoittavat kynällä tai näpyttelevät älylaitetta. Ihmiskeho lomittuu ympäristön ja luonnon kanssa.
Jokisen tutkimuksessa kehitetty pikkulukutaito ei kuulu vain niille, joille lukutaito on helppoa.
Pikkulukutaidot huomaavat runsautta ja mahdollisuuksia silloinkin, kun totutusti nähtäisiin perinteisen lukutaidon nollataso, eli niin sanottu luku- ja kirjoitustaidottomuus. Pikkulukutaidot muistuttavat luonnon, ympäristön ja ilmaston lukemisen ratkaisevasta merkityksestä.
Lukutaitotutkimuksessa onkin jatkossa otettava oppia feministisiltä, antirasistisilta sekä alkuperäiskansa-ajattelijoilta, jotka ovat jo kauan haastaneet ihmisyyteen sisäänkirjoittunutta väkivaltaisuutta.
Viimeksi päivitetty: 1.3.2023