Pohjois-Suomessa hoidettujen huuli- ja suulakihalkiolasten korvien ja hampaiston ongelmat

Huuli- ja suulakihalkioihin liittyy monia haasteita, kuten useita leikkauksia, näkyviä arpia, puheongelmia, hampaiston ongelmia ja kuulonalenemaa. Tässä tutkimuksessa perehdyttiin halkiolasten hampaiden ja kuulon ongelmiin Pohjois-Suomessa. Tutkimus selvitti halkiopotilaiden hampaiden anomalioiden esiintyvyyttä, hampaiden korjaavan hoidon tarvetta sekä hampaiden hoidon tarvetta yleisanestesiassa. Lisäksi selvitettiin välikorvaongelmia, ilmastointiputkien tarvetta sekä kuulontutkimustulosten yhteyttä halkion vakavuuden ja suulaen leikkaustekniikan välillä 3–9-vuotiailla halkiolapsilla.

Aineisto koostui 214 halkiopotilaasta, jotka hoidettiin Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Potilaista 26,6 %:lla oli vähintään yksi ja 17,9 %:lla kaksi tai kolme hammasanomaliaa. Yleisin anomalia oli puuttuvat tai ylilukuiset hampaat. Yleisanestesiassa hoidetuista potilaista 11,5 %:lla oli syndrooma eli oireyhtymä, kaikkiaan yleisanestesiaa tarvitsi 17,5 %. Kuusivuotiaista syndroomapotilaista 52,4 % tarvitsi hampaiden korjaavaa hoitoa.

Korvien tutkimuksessa 79 %:lla potilaista oli eritettä välikorvissa tutkimusjakson aikana. Jokaiselle potilaalle laitettiin ilmastointiputket keskimäärin kolme kertaa. Tärykalvon perforaatio havaittiin 35,9 %:lla ja kolesteatooma todettiin 3,3 %:lla. Oikean ja vasemman korvan välillä ei ollut merkittävää eroa kuulontutkimustuloksissa eikä niillä havaittu yhteyttä halkion vakavuuden tai suulaen leikkaustekniikan kanssa.

Halkion vakavuus lisäsi hammasanomalioiden esiintyvyyttä sekä korjaavan hoidon tarvetta yleisanestesiassa. Syndrooma lisäsi myös korjaavan hoidon tarvetta yleisanestesiassa. Huuli- ja suulakihalkiopotilailla sekä suulakihalkiopotilailla laaja halkio vaikutti voimakkaasti korvatorven toimintaan ja näin ollen se lisäsi putkituksia vaativia korvaongelmia toisin kuin huulihalkiopotilailla, joilla suulaki oli ehjä. Jatkuva ilmastointiputkien läsnäolo lisäsi tärykalvon perforaatioita ja kolesteatoomia. Kuitenkin enemmistöllä 3–9-vuotiaista halkiopotilaista kuulotutkimustulokset olivat normaalit.