Pohjoissuomalaisen aikuisväestön hampaiden reikiintyminen ja siihen liittyvät suuhygieniatottumukset ja geneettiset tekijät

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Markku Larmas -sali (H1091), Dentopolis

Väitöksen aihe

Pohjoissuomalaisen aikuisväestön hampaiden reikiintyminen ja siihen liittyvät suuhygieniatottumukset ja geneettiset tekijät

Väittelijä

HLL Anne Laajala

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Väestöterveyden tutkimusyksikkö

Oppiaine

Hammaslääketiede

Vastaväittäjä

Dosentti Kaisu Pienihäkkinen, Turun yliopisto

Kustos

Professori Marja-Liisa Laitala, Oulun yliopisto

Vieraile väitöstilaisuudessa

Lisää tapahtuma kalenteriin

Hampaiden reikiintyminen pohjoissuomalaisilla aikuisilla

Hampaiden reikiintyminen suomalaisaikuisilla näyttää liittyvän hampaiden huolimattomaan puhdistukseen, runsaaseen paikkaushoitoon ja perimän pieniin muutoksiin.

Hampaiden reikiintyminen tarkoittaa prosessia, jossa suun mikrobit tuottavat happoja hampaan pinnassa liuottaen hampaan mineraaleja. Kun mineraaleja liukenee enemmän, kuin niitä saostuu takaisin, muodostuu hampaan pintaan varhainen reikiintymisvaurio. Jos tasapaino liukenemisen ja saostumisen välillä suosii edelleen liukenemista, syvenee reikiintymisvaurio kohtalaiseksi tai jopa laajaksi. Reikiintyminen on mahdollista pysäyttää sen kehittymisen aikana, vaurion laajuudesta riippuen joko tehostamalla omahoitoa tai paikkaamalla.

Tämä neljästä osatyöstä koostuva väitöskirjatutkimus selvitti eri asteisten reikiintymisvaurioiden määrän ja niiden yhteyden hampaiden omahoitotottumuksiin sekä aiempaan korjaavaan hammashoitoon pohjoissuomalaisessa aikuisväestössä (Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortti). Lisäksi tutkimuksessa löydettyjen tekijöiden pohjalta kehitettiin seulontakysely, jolla voidaan selvittää, onko henkilöllä hampaiden reikiintymisriskiä lisääviä käyttäytymistekijöitä ja mahdollisesti reikiä hampaissaan. Viimeisenä tutkimuksessa selvitettiin, löytyykö kohortista hampaiden reikiintymiseen yhteydessä olevia geenimuutoksia. Tutkimus toteutettiin Oulun yliopiston Väestötieteiden tutkimusyksikössä.

Päätuloksina tutkimuksessa havaittiin lähes koko tutkimusjoukossa, eli noin 45-vuotiailla aikuisilla, hampaiden varhaisia reikiintymisvaurioita. Pidemmälle edenneitä, paikkaushoitoa tarvitsevia vaurioita havaittiin hieman alle puolella. Varhaisia reikiintymisvaurioita oli enimmäkseen henkilöillä, joilla oli runsaasti plakkia hampaissaan ja runsaasti aiemmin tehtyä korjaavaa hammashoitoa. Kyselytutkimuksella pystyttiin melko hyvin selvittämään reikiintymiseen yhteydessä olevia tekijöitä ja niiden perusteella arvioimaan yksilön sen hetkistä mahdollista korjaavan hoidon tarvetta. Geenitutkimuksessa havaittiin perimän variaatioita, jotka ovat yhteydessä hampaiden pitkälle edenneeseen hampaiden reikiintymiseen. Löydökset miehillä ja naisilla erosivat toisistaan.

Tutkimus vahvistaa tietoa aikuisväestön hampaiden reikiintymisestä ja siihen liittyvistä tekijöistä. Hammashoidossa tulisi kiinnittää huomiota tutkimuksen perusteella erityisesti tämän ikäluokan miesten suunterveyden edistämiseen. Miehillä on tutkimuksen perusteella runsaasti jo paikattuja tai poistettuja hampaita, runsaasti plakkia hampaissaan sekä pitkälle edenneitä reikiintymisvaurioita.
Viimeksi päivitetty: 16.11.2022