Poikkikristillinen identifioituminen vapauden ja yhteisyyden vuorovaikutuksena

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Linnanmaa, Keckmaninsali (HU106)

Väitöksen aihe

Poikkikristillinen identifioituminen vapauden ja yhteisyyden vuorovaikutuksena

Väittelijä

Filosofian maisteri Johanna Lindh

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Humanistinen tiedekunta, Kulttuuriantropologia

Oppiaine

Kulttuuriantropologia

Vastaväittäjä

Tohtori Laura Hirvi, Finland-Institut, Berlin Deutschland

Kustos

Professori Hannu I. Heikkinen, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Yksilöllisistä uskonnollisista valinnoista tullut kulttuurisesti hyväksyttävämpiä

Tutkimuksessa tarkasteltiin poikkikristillistä uskonnollista identifioitumista. Poikkikristillisyys tarkoittaa sellaista uskonnollista toimintaa ja yhteisöllisyyttä, jossa uskova osallistuu monien uskonyhteisöjen toimintaan tai jumalanpalveluksiin, käsittää kristittyjen yhteisön yhtä kirkkoa tai uskonyhteisöä laajemmaksi kokonaisuudeksi tai perustelee uskonnon piiriin kuuluvia asioita lausumilla, joita ei ole perinteisesti pidetty uskoon kuuluvina. Tutkimus tarkasteli ensisijassa poikkikristillisesti käyttäytyviä ja ajattelevia yksilöitä ja ryhmiä Suomessa, mutta kristillisyyden ylikansallisen luonteen vuoksi Suomea koskevia havaintoja kontekstualisoitiin vastaavanlaisiin kristillisyyden muutoksiin Saksassa ja Yhdysvalloissa. Vähäisemmässä määrin tarkastelua laajennettiin myös muiden maiden ja maanosien kristillisyyteen.

Tutkimuksessa havaittiin, että Suomessa, Saksassa ja Yhdysvalloissa poikkikristillisen käyttäytymisen ja ajattelun yleistymiseen vaikuttavat samankaltaiset syyt. Yksilötasolla syitä ovat henkilökohtaiset kriisit, uskonnollisten käsitysten muuttuminen sekä institutionaalisen ja sosiaalisen kontrollin vastustaminen. Lisäksi tunnustuskuntarajat ylittävä seurakuntakäsitys on yleistynyt kristittyjen keskuudessa ekumeenisen keskustelun, yhteiskristillisen toiminnan ja evankelikaalisen herätyskristillisyyden lisääntymisen myötä. Yksilöllisistä uskonnollisista valinnoista on tullut kulttuurisesti hyväksyttävämpiä yhteiskuntien moniarvoistumisen, sitoutumattomuuden kulttuurin ja nykyajalle tyypillisen yksilönkorostamisen ansiosta. Tutkimuksessa poikkikristilliset jaettiin kiertäjiin, etsijöihin ja autonomisiin sen perusteella, oliko uskonnollinen yksilöllistyminen olosuhteisiin vastaamista vai omaehtoista valintaa.

Suomessa poikkikristillisyys on enemmän yksilötoimintaa, vaikka viime vuosina luterilaisen kirkon sisällä on syntynyt kirkon tapoja ja uskonnollisia käsityksiä vastustavia liikkeitä. Myöhemmin esimerkiksi Luther-säätiö tai Nokia Missio ovat irtautuneet kirkosta. Saksassa ja Yhdysvalloissa poikkikristilliset ovat järjestäytyneet useammin kirkkojen perinnäistapoja ja oppeja vastustaviksi sosiaalisiksi liikkeiksi. Suomessa ja Saksassa on yleistynyt myös kotikokoustoiminta. Kotikokoukset ovat vertaisryhmätoimintaa, eli mikään tunnustuskunta ei toimi järjestäjänä vaan eri tunnustuskuntiin kuuluvat kristityt järjestävät kokoontumiset itse.

Toisin kuin aiempi uskonnollista identifioitumista koskeva tutkimus on esittänyt, uskonnollinen identifioituminen ei tämän tutkimuksen valossa näytä vaativan pitkäaikaista sitoutumista uskonyhteisöön eikä sen tapoja ja uskonkäsityksiä koskevien narratiivien syvällistä sisäistämistä. Uskonnollisten yhteisöjen lisäksi tutkittavat samastuivat samanaikaisesti myös maallisiin yhteisöihin. Tutkimukseen osallisten uskonnollinen identifioituminen rakentui monien maallisten ja uskonnollisten yhteisöjen tarjoamien narratiivien varaan yksilöllisen tulkinnan avulla. Yhteisöllisen sitoutumisen sijaan usko tarkoitti poikkikristillisille elinikäistä uskossa kasvamista.
Viimeksi päivitetty: 24.8.2016