Psykosomaattiset yhteydet: Mielen ja kehon vuorovaikutuksen historiat suomalaisessa lääketieteessä, n. 1945-2000

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Linnanmaa, luentosali IT115

Väitöksen aihe

Psykosomaattiset yhteydet: Mielen ja kehon vuorovaikutuksen historiat suomalaisessa lääketieteessä, n. 1945-2000

Väittelijä

FM Eve Hyrkäs

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Humanistinen tiedekunta, Tieteiden ja aatteiden historia

Oppiaine

Tieteiden ja aatteiden historia

Vastaväittäjä

Professori Anne Harrington, Harvardin yliopisto, tieteiden historian osasto

Kustos

Professori Petteri Pietikäinen, Oulun yliopisto

Vieraile väitöstilaisuudessa

Lisää tapahtuma kalenteriin

Väitös ruumiin ja sielun vuoropuhelusta lääketieteen nykyhistoriassa

Psykosomaattisten yhteyksien – ruumiin ja sielun vuoropuhelun – historiaa suomalaisessa lääketieteessä tarkasteleva väitöskirja pureutuu nykyisinkin puhuttavaan teemaan. Stressin aiheuttamasta hiustenlähdöstä, ahdistukseen liittyvistä sydämentykytyksistä tai sitkeästä sairastumispelosta kärsivien peruskysymys on usein sama – ovatko oireet merkki elimellisestä häiriöstä, vai tekeekö mieli tepposet?

Väitöskirjassa osoitetaan, että tulkinnat kehon ja mielen vuorovaikutuksista syntyvät ajassaan. 1950-luvun rintakehän sisään kasvavasta myrkkystruumasta huolestunut potilas löytää vastinparinsa tämän päivän internetiä selaavasta oman elämänsä lääkäristä. Mutta laajalle levinneestä käsityksestä poiketen käsite ”psykosomaattinen” on tarkoittanut paljon muutakin kuin ”kuviteltuja” oireita tai sairauksia. Väitöstutkimuksessa tarkastellaan, kuinka monimerkityksinen käsite ”psykosomaattinen” toi yhteen eri alojen lääkäreitä, potilaita ja päätöksentekijöitä toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa (n. 1945–2000).

Jako mielen ja ruumiin sairastamiseen on aina ollut kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Rajanvedon vaikeus on ilmennyt lääkäreiden välisissä keskusteluissa, jotka muodostavat tutkimuksen keskeisimmän lähdemateriaalin.

Väitöskirjassa tarkastellaan muun muassa hormonaalisia häiriöitä ja kivun kokemuksia, joista käydyissä debateissa on puntaroitu tunteen, tuntemusten ja elimellisten löydösten suhteita. Toisaalta psykosomaattisiin ilmiöihin on usein löytynyt niin yhteiskunnallinen kuin hengellinenkin näkökulma. Psykosomatiikan käsite on kautta linjan auttanut peilaamaan kapeaksi ymmärretyn biolääketieteen näkemyksiä kriittisessä valossa. Toisin sanoen, käsitteen avulla on muodostettu kohtaamispaikka, jossa eri lääketieteen alojen edustajat ja vaihtoehtoisten sekä epäortodoksisten näkemysten kannattajat ovat päässeet keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia. Tästä syystä väitän, että psykosomatiikkaa on hyödyllistä tarkastella monikanavaisen kommunikaation välineenä ja uusien mielleyhtymien edesauttajana.

Ennen kaikkea väitöskirja nostaa etualalle neuvottelut siitä, missä kulkevat todellisen tiedon rajat ja miten tieto kytkeytyy keskustelijoiden tapoihin lukea maailmaa. Käsitteelliset rajanylitykset tai ylitysyritykset ovat keskeisiä sen ymmärtämiseksi, kuinka ajatus ruumiin ja sielun psykosomaattisista yhteyksistä on näkynyt niin tieteellisillä, sosiaalisilla kuin kulttuurisillakin tasoilla.
Viimeksi päivitetty: 30.5.2022