Purentavirheiden yhteys suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun Pohjois-Suomen syntymäkohortissa 1966

Purentavirheet ovat yleinen suunterveyden ongelma. Noin joka kolmannella suomalaisella aikuisella on merkittävä purentavirhe, joka voi aiheuttaa haittaa yksilön päivittäisessä elämässä. Purentavirheet voivat aiheuttaa kipua ja leukanivelongelmia ja vaikeuttaa syömistä tai puhumista. Purentavirheet vaikuttavat myös ulkonäköön ja sitä kautta yksilön itsetuntoon, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin.
Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää purentavirheiden yhteyttä suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun suomalaisessa aikuisväestössä. Tutkimuksen aineisto on osa Pohjois-Suomen Kohortti 1966 -tutkimusta. 46-vuotisseurantatutkimuksen yhteydessä 1964 vapaaehtoista osallistui suun ja hampaiston kliiniseen tutkimukseen, johon kuului purennan rekisteröinti ja hampaiston digitaaliset 3D-mallit. Purentavirheiden vaikeusaste ja hampaiston estetiikka arvioitiin 3D-malleilta. Tutkittavilta kerättiin myös kyselykaavake, joka sisälsi suunterveyteen liittyvää elämälaatua mittaavat kysymykset.
Tutkimuksessa havaittiin purentavirheiden yhteys suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun suomalaisessa aikuisväestössä. Erilaisilla purentavirhetyypeillä, purentavirheen vaikeusasteella ja hampaiston estetiikalla havaittiin olevan erilaisia vaikutuksia yksilön hyvinvointiin. Vaikeimmat purentavirheet ja hampaiston esteettiset ongelmat näyttivät olevan selkeimmin yhteydessä heikentyneeseen suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun aiheuttaen varsinkin psykososiaalisesta haittaa.
Purentavirheiden vaikutuksissa elämänlaatuun havaittiin eroja myös sukupuolten välillä: miehillä oli enemmän vaikeita purentavirheitä, mutta naiset kokivat purentavirheistä enemmän haittaa. Suurin osa suomalaisista aikuisista oli tyytyväisiä purentaansa eikä kokenut purentavirheistään elämänlaadullista haittaa. Yksilöllinen vaihtelu oli kuitenkin suurta.
Suunterveyteen liittyvää elämänlaatu valaisee potilaslähtöistä kokemusta, jonka pitäisi olla nykyään kaikkien hoitopäätösten ja -linjausten tukena. Julkisen terveydenhuollon resurssien ollessa rajalliset olisi tärkeää kohdentaa hoito niille potilaille, jotka hyötyvät hoidosta eniten. Näiden tutkimustulosten perusteella on tärkeää ottaa huomioon yksilön subjektiivinen kokemus aina kun arvioidaan oikomishoidon tarvetta.