Rintasyövän uudet ennustetekijät ja eri alaryhmien pitkäaikaisennuste

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpätyyppi maailmanlaajuisesti, ja siihen sairastuu noin 5 000 uutta potilasta vuosittain Suomessa. Rintasyöpä sairautena käsittää biologisesti vaihtelevia alaryhmiä, joilla on erilaiset hoitotulokset. Tehokkaan rintasyöpäseulonnan ja kehittyneiden hoitomuotojen mahdollistamana paikallisen rintasyövän kokonaisennuste on erittäin hyvä. Silti osa rintasyövistä haastaa nykyiset hoitokäytännöt.

Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli arvioida uusien syövän merkkiaineiden soveltuvuutta varhaisen rintasyövän ennustetekijöiksi tunnetuissa biologisissa alaryhmissä. Ensimmäisessä osatyössä selvitettiin, että voimakkaasti solulimassa ilmenevä klaudiini 3 on yhteydessä huonompaan rintasyövän ennusteeseen kolmoisnegatiivisessa alaryhmässä. Toisessa osatyössä huomattiin, että tyypin I kollageenin metaboliassa syntyvän merkkiaineen ICTP:n kohonnut määrä ennen rintasyöpäleikkausta otetuista seeruminäytteistä mitattuna on yhteydessä parempaan ennusteeseen varhaisen rintasyövän kahdessa alaryhmässä (luminaalinen B HER2-negatiivinen alaryhmä ja kolmoisnegatiivinen alaryhmä). Kolmannessa osatyössä todettiin, että solulimassa ilmenevä mineralokortikoidireseptori on yhteydessä huonompaan ennusteeseen rintasyövän paikallisuusiutumien suhteen hormonireseptoripositiivisten, HER2-negatiivisten rintasyöpien alaryhmässä. Neljännessä osatyössä arvioitiin potilaan gynekologisen historian, erityisesti synnytysten lukumäärän, käytettävyyttä ennusteellisena tekijänä varhaisen rintasyövän eri alaryhmissä. Havaitsimme, että korkea synnytysten lukumäärä on yhteydessä huonompaan rintasyövän ennusteeseen luminaalinen B HER2-negatiivisessa rintasyövän alaryhmässä. Lisäksi neljäs osatyö esittelee varhaisen rintasyövän viiden biologisen alaryhmän pitkäaikaisennusteen perustuen Oulun yliopistollisessa sairaalassa hoidettujen potilaiden todellisen elämän potilastietoihin. Tutkimuksessa todettiin, että rintasyöpäspesifinen 10-vuotiselossaolo oli 91,4 %. Silti ero parhaan (luminaalinen A, 97,9 %) ja huonoimman (luminaalinen B HER2-positiivinen, 80,6 %) pitkäaikaisennusteen ryhmissä oli huomattava.