Sahalaitaisen paksu- ja peräsuolisyövän ja sen esiastemuutosten histologiset ja molekulaariset piirteet

Väitöskirjatutkimuksessa etsittiin uusia menetelmiä paksu-peräsuolisyövän ja sen esiasteiden kehittymisreitin mukaiseen luokitteluun ja ennusteen arviointiin.

Väitöskirjatyö on jatkoa Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa pitkään jatkuneelle paksu- ja peräsuolisyöpätutkimukselle. Tutkimuksessa keskityttiin sahalaitaisen paksu-peräsuolisyövään, joka on hiljattain tunnistettu, tavallista paksu- ja peräsuolisyöpää huonoennusteisempi alatyyppi, ja edustaa noin kolmasosaa kaikista paksu- ja peräsuolisyövistä. Aineisto koostui kahdesta itsenäisestä paksu-peräsuolisyöpäaineistosta (147 ja 418 tapausta) sekä polyyppiaineistosta (922 tapausta), joista arvioitiin joukko valomikroskooppisia ja molekulaarisia ominaisuuksia.

Paksu-peräsuolisyövässä huonoon ennusteeseen liittyvää BRAF-onkogeenin V600E-mutaatiota todettiin vain sahalaitaisessa syövässä, ja tämän mutaation tunnistava immunohistokemiallinen menetelmä todettiin käyttökelpoiseksi sahalaitaisen syövän tunnistamisessa. Toinen väitöskirjatyössä tutkittu valkuaisaine, anneksiini A10, osoittautui myös sahalaitaisessa paksu-peräsuolisyövässä ja sen esiasteissa tyypillisesti esiintyväksi. Väitöskirjatyön tulosten perusteella BRAFV600E ja anneksiini A10 –vasta-aineilla voidaan selvittää nopeasti, edullisesti ja entistä tarkemmin, onko kyseessä paksu- ja peräsuolisyövän sahalaitainen muoto.

Niin kutsutut ektooppiset kryptafokukset ovat tunnusomaisena pidetty piirre yhdelle sahalaitaisen syövän esiastemuutokselle, traditionaaliselle sahalaita-adenoomalle. Väitöstutkimus kuitenkin osoitti, että ektooppisia kryptafokuksia esiintyy myös muissa paksu-peräsuolisyövän esiastemuutoksissa. Tarkkaan diagnoosiin ei siten aina päästä yksinomaan mikroskooppisen tarkastelun avulla. Havainnolla on merkitystä paksu- ja peräsuolisyövän esiastemuutosten luokittelussa.

Väitöstutkimuksessa todettiin, että kasvaimessa kasvainnekroosi on vähäisempää sahalaitaisessa paksu-peräsuolisyövässä. Runsas nekroosi puolestaan oli yhteydessä huonompaan ennusteeseen riippumatta kasvaimen levinneisyydestä, millä voi olla tulevaisuudessa merkitystä potilaiden ennusteen arvioinnissa.

Väitöskirjatyön havainnot korostavat oikeiden menetelmien valinnan tärkeyttä paksu-peräsuolisyövän diagnostiikassa. Perinteisin keinoin paksu-peräsuolisyövän ja sen esiasteiden luokittelu on osassa tapauksista epävarmaa. Väitöskirjatyön havaintojen perusteella entistä tarkempi diagnostiikka on mahdollista, millä on merkitystä syövän hoitomuotoja valittaessa.