Säteilyannoksen määritys röntgenkuvantamisessa käyttäen MOSFET- ja RPL-dosimetreja

Väitöstyössä on tutkittu kahden erityyppisen dosimetrin, eli säteilymittarin, ominaisuuksia ja käyttökohteita säteilyannosten määrittämiseen lääketieteellisessä röntgenkuvantamisessa. Tutkittujen sädeannosta säästävien kuvantamismenetelmien havaittiin olevan hyödyllisiä käytännön työssä. Röntgenkuvantaminen on ionisoivaa säteilyä, minkä vuoksi sen käyttö tulee olla aina oikeutettua ja optimoitua, röntgensäteilyn haittavaikutusten vuoksi. Säteilyannosten määrittämiseen liittyy useita epävarmuuslähteitä, minkä vuoksi mittareiden ominaisuudet ja käyttökohteet tulee huomioida tarkasti. Mittareiden ominaisuuksien lisäksi työssä tutkittiin sädeannosten vähentämiseen tarkoitettuja menetelmiä tietokonetomografiassa ja hampaiston panoraamakuvantamisessa. Tutkittujen laitteiden annossäästötekniikat havaittiin hyödyllisiksi, kunhan huomioidaan eri menetelmien rajoitukset ja niiden oikeanlainen käyttö.