Säteilyn lääketieteellinen käyttö gastroenterologiassa. Potilaan säteilyaltistuksen optimointi endoskooppisessa retrogradisessa kolangiopankreatografiassa (ERCP)
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Auditorio, Old Mill (Ruukinkatu 2-4), Turku
Väitöksen aihe
Säteilyn lääketieteellinen käyttö gastroenterologiassa. Potilaan säteilyaltistuksen optimointi endoskooppisessa retrogradisessa kolangiopankreatografiassa (ERCP)
Väittelijä
Terveystieteiden maisteri Ekaterina Saukko
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Radiologia
Oppiaine
Radiologia
Vastaväittäjä
Professori Sauli Savolainen, Helsingin yliopisto
Kustos
Dosentti Roberto Blanco Sequeiros, Turun yliopistollinen keskussairaala ja Turun yliopisto
Potilaan säteilyannoksissa endoskooppisessa retrogradisessa kolangiopankreatografiassa (ERCP) huomattavia eroja
Väitöstutkimuksessa arvioitiin potilaan säteilyaltistuksen tasoa ERCP:ssa suomalaisissa yliopisto- ja keskussairaaloissa.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että potilaan säteilyannoksissa on suurta vaihtelua niin osallistuvien sairaaloiden välillä kuin saman organisaationkin sisällä. Säteilyannosten suuri vaihtelu johtui potilaan ominaisuuksista, erilaisista läpivalaisulaitteista, toimenpiteen suorittajista ja ERCP toimenpiteiden vaikeusasteesta. Tietyt kliiniset löydökset ja tehdyt toimenpiteet olivat myös yhteydessä korkeampaan säteilyannokseen ja pitempään läpivalaisuaikaan ERCP:ssa.
ERCP on teknisesti vaativin ruoansulatuskanavan endoskopiatoimenpide, jota käytetään haima- ja sappitiesairauksien hoidossa kultaisena standardina. ERCP suoritetaan sivulle katsovan tähystimen, duodenoskoopin, avulla läpivalaisukontrollissa. Läpivalaisuohjauksessa tehtävät toimenpiteet voivat aiheuttaa suhteellisen korkeita säteilyannoksia potilaille ja siten lisätä säteilyn aiheuttaman ihovaurion riskiä. Tämän vuoksi säteilysuojelun näkökulmasta läpivalaisuohjauksessa tehtävät toimenpiteet ovat nyt erityisen huomion kohteena.
Tutkimuksessa havaittiin termoloistedosimetreilla (TLD) tehtyjen mittauksiin perustuen, että potilaan ihoannos on pieni ja ihovaurion riski ERCP:ssa kohtuullisen alhainen. Tämä puolestaan osoitti, että ERCP on matala-annostutkimus.
Lisäksi väitöstutkimuksessa esiteltiin paikallisten vertailutasojen asettamista ERCP:lle säteilyaltistuksen optimointi- ja laadunvalvontatarkoitukseen. Vertailutasojen avulla organisaatiossa voidaan seurata ajallisesti omaa säteilyn käyttöä, tunnistaa läpivalaisulaitteissa ilmenevät viat ja työskentelytapojen muutokset säteilyn käytössä. Paikalliset vertailutasot tarkistettiin 5 vuoden kuluttua niiden asettamisesta ja menetelmä osoittautui tehokkaaksi optimointityökaluksi, sillä potilaiden säteilyannostason lasku ERCP:ssa saavutettiin vuosien kuluessa.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että potilaan säteilyannoksissa on suurta vaihtelua niin osallistuvien sairaaloiden välillä kuin saman organisaationkin sisällä. Säteilyannosten suuri vaihtelu johtui potilaan ominaisuuksista, erilaisista läpivalaisulaitteista, toimenpiteen suorittajista ja ERCP toimenpiteiden vaikeusasteesta. Tietyt kliiniset löydökset ja tehdyt toimenpiteet olivat myös yhteydessä korkeampaan säteilyannokseen ja pitempään läpivalaisuaikaan ERCP:ssa.
ERCP on teknisesti vaativin ruoansulatuskanavan endoskopiatoimenpide, jota käytetään haima- ja sappitiesairauksien hoidossa kultaisena standardina. ERCP suoritetaan sivulle katsovan tähystimen, duodenoskoopin, avulla läpivalaisukontrollissa. Läpivalaisuohjauksessa tehtävät toimenpiteet voivat aiheuttaa suhteellisen korkeita säteilyannoksia potilaille ja siten lisätä säteilyn aiheuttaman ihovaurion riskiä. Tämän vuoksi säteilysuojelun näkökulmasta läpivalaisuohjauksessa tehtävät toimenpiteet ovat nyt erityisen huomion kohteena.
Tutkimuksessa havaittiin termoloistedosimetreilla (TLD) tehtyjen mittauksiin perustuen, että potilaan ihoannos on pieni ja ihovaurion riski ERCP:ssa kohtuullisen alhainen. Tämä puolestaan osoitti, että ERCP on matala-annostutkimus.
Lisäksi väitöstutkimuksessa esiteltiin paikallisten vertailutasojen asettamista ERCP:lle säteilyaltistuksen optimointi- ja laadunvalvontatarkoitukseen. Vertailutasojen avulla organisaatiossa voidaan seurata ajallisesti omaa säteilyn käyttöä, tunnistaa läpivalaisulaitteissa ilmenevät viat ja työskentelytapojen muutokset säteilyn käytössä. Paikalliset vertailutasot tarkistettiin 5 vuoden kuluttua niiden asettamisesta ja menetelmä osoittautui tehokkaaksi optimointityökaluksi, sillä potilaiden säteilyannostason lasku ERCP:ssa saavutettiin vuosien kuluessa.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024