Sepelvaltimotautikohtauksen pitkäaikaisennuste ja uusintakohtauksien riskitekijät.
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala (OYS) LS 8
Väitöksen aihe
Sepelvaltimotautikohtauksen pitkäaikaisennuste ja uusintakohtauksien riskitekijät.
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Marjo Okkonen
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Sisätautien tutkimusyksikkö
Oppiaine
Lääketiede
Vastaväittäjä
Professori Pirjo Mustonen, Varsinais-Suomen HVA (Varha)
Kustos
Professori Olavi Ukkola, Oulun yliopisto
Sepelvaltimotautikohtauksen pitkäaikaisennuste ja uusintakohtauksien riskitekijät
Verenkiertoelinsairaudet aiheuttavat eniten kuolemia Suomessa vuositasolla. Sepelvaltimotauti on Suomessa merkittävin verenkiertoelinsairauksien ryhmä ja akuutin sepelvaltimotaudin vuoksi Suomessa sairaalaan joutuu vuosittain noin 22 000 ihmistä. Tämän väitöskirjan tarkoitus oli tutkia akuutin sepelvaltimo-oireyhtymän pitkäaikaisennustetta ja uusintakohtauksien riskitekijöitä vuosien 1993 ja 2011 välillä. Aineisto koostui ensimmäisen akuutin sepelvaltimo-oireyhtymän sairastaneista FINAMI-rekisteripotilaista. Tuloksia verrattiin terveeseen verrokkiryhmään, joka saatiin FINRISKI-aineistosta. FINRISKI- ja FINAMI -aineistot oli kerätty samoilta asuinalueilta ja niiden ikärakenteet pystyttiin yhdenmukaistamaan tilastollisin keinoin.
Tuloksista kävi ilmi, että akuutin sepelvaltimo-oireyhtymän ennuste oli parantunut seurantajakson aikana, mutta oli edelleen selkeästi tervettä väestöä heikompi. Lähes 25% potilaista sai uusintakohtauksen ensimmäisen vuoden aikana ja kolmen vuoden kohdalla 37% oli saanut uusintakohtauksen. Erityisesti diabetes ja sydämen vajaatoiminta ensimmäisen kohtauksen aikana olivat merkittäviä riskitekijöitä uusintakohtauksille.
Vaikka sydäninfarkti diagnoosin on aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu pitävän paikkaansa HILMO- ja kuolinsyyrekisterissä, osatutkimuksestamme ilmeni, etteivät ICD-koodatut aladiagnoosit sydäninfarktille ilman ST-nousua ja ST-nousu infarktille pitäneet riittävästi paikkaansa, jotta niitä olisi voitu käyttää jatkotutkimuksessa. Etenkin nyt, suurten terveydenhuollon muutosten aikana, on tärkeää saada tutkittua ja paikkaansa pitävää tietoa hoitojen vaikutuksista ja sairauksista, jotta terveydenhuollon varoja voitaisiin kohdentaa niin, että potilaat ja ammattilaiset saisivat maksimaalisen hyödyn.
Tuloksista kävi ilmi, että akuutin sepelvaltimo-oireyhtymän ennuste oli parantunut seurantajakson aikana, mutta oli edelleen selkeästi tervettä väestöä heikompi. Lähes 25% potilaista sai uusintakohtauksen ensimmäisen vuoden aikana ja kolmen vuoden kohdalla 37% oli saanut uusintakohtauksen. Erityisesti diabetes ja sydämen vajaatoiminta ensimmäisen kohtauksen aikana olivat merkittäviä riskitekijöitä uusintakohtauksille.
Vaikka sydäninfarkti diagnoosin on aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu pitävän paikkaansa HILMO- ja kuolinsyyrekisterissä, osatutkimuksestamme ilmeni, etteivät ICD-koodatut aladiagnoosit sydäninfarktille ilman ST-nousua ja ST-nousu infarktille pitäneet riittävästi paikkaansa, jotta niitä olisi voitu käyttää jatkotutkimuksessa. Etenkin nyt, suurten terveydenhuollon muutosten aikana, on tärkeää saada tutkittua ja paikkaansa pitävää tietoa hoitojen vaikutuksista ja sairauksista, jotta terveydenhuollon varoja voitaisiin kohdentaa niin, että potilaat ja ammattilaiset saisivat maksimaalisen hyödyn.
Viimeksi päivitetty: 1.9.2023