Siirtymä hiilineutraaliin matkailuun: Kysyntälähtöinen lähestymistapa

Matkailu aiheuttaa lähes kymmenesosan maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Päästöjen vähentämisessä on tähän asti keskitytty ennen kaikkea puhtaampiin teknologioihin, uusiutuvaan energiaan ja kestävämpiin matkailupalveluihin. Tässä väitöskirjassa esitetään, että siirtymää kohti hiilineutraalia matkailua tulisi tarkastella teknologisen haasteen lisäksi kysyntälähtöisenä yhteiskunnallisena siirtymänä, jossa yksilöiden vähähiiliset matkailuvalinnat muodostuvat vuorovaikutuksessa heidän sosiaalisten ja maantieteellisten toimintaympäristöjensä kanssa.

Väitöskirjassa tarkastellaan kestävyyteen liittyvää paradoksia perustuen Suomessa asuvia nuoria aikuisia koskevaan tutkimukseen. Vaikka Suomi tunnetaan kunnianhimoisista ilmastotavoitteistaan ja sitoutumisestaan hiilineutraaliuteen, voi kestävien matkailuvalintojen tekeminen olla haastavaa pitkien etäisyyksien, hajautuneen aluerakenteen, vuodenaikojen vaihtelun ja vähähiilisten liikkumisvaihtoehtojen epätasaisen saatavuuden vuoksi. Tämä asetelma tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden ymmärtää, miksi ympäristötietoiset matkailijat eivät aina toteuta vähähiilisiä matkailuvalintoja käytännössä.

Tulosten mukaan matkailijoiden päätöksiä ei voida selittää pelkästään ympäristötietoisuudella. Matkailuvalintoihin vaikuttavat myös koettu vastuu, sosiaaliset normit, arjen tottumukset ja matkailun peruselementit , kuten saavutettavuus, infrastruktuuri, kustannukset sekä kestävien vaihtoehtojen saatavuus. Väitöskirjassa osoitetaan lisäksi, että kestävä matkailu ei ole yksittäinen käyttäytymismuoto, vaan joukko toisiinsa liittyviä päätöksiä, jotka koskevat esimerkiksi liikkumista, majoitusta ja kuluttamista. Tutkimuksen tulosten mukaan kestävien matkailuvalintojen myönteisten vaikutusten korostaminen voi edistää käyttäytymisen muutosta tehokkaammin kuin pelkkä ympäristöongelmien korostaminen. Vastuun matkailun päästöjen vähentämisestä nähdään jakautuvan laajasti matkailijoiden, yritysten, hallitusten ja kansainvälisten organisaatioiden kesken.

Yhdistämällä matkailumaantieteen, ympäristöpsykologian ja kestävyyden tutkimuksen näkökulmia väittelijä osoittaa, että matkailun hiilineutraalin siirtymän merkittävä edistyminen edellyttää yksilöiden motivaation ja matkailuvalintoja ohjaavien sosiaalisten, alueellisten ja rakenteellisten olosuhteiden yhteensovittamista. Tutkimus tarjoaa uuden viitekehyksen hiilineutraalin matkailun ymmärtämiseen sekä käytännön näkökulmia sellaisten politiikkatoimien ja matkailujärjestelmien kehittämiseen, jotka tekevät kestävistä matkailuvalinnoista realistisia, houkuttelevia ja helposti saavutettavia.