Sikiöaikainen altistuminen pysyville ympäristömyrkyille

Raskasmetallit ja pysyvät orgaaniset yhdisteet eli POP-yhdisteet kertyvät sikiön kiinteisiin kudoksiin jo tavanomaisessa tausta-altistuksessa. Väitöstutkimus korostaa tarvetta arvioida sikiön altistumista nykyistä tarkemmin, sillä sitä arvioidaan tavallisesti äidin tai napanuoran verestä ja kiinteisiin kudoksiin kertymisestä tiedetään vähän.

Raskasmetallit ja POP-yhdisteet säilyvät pitkään ympäristössä, ja voivat kertyä eliöihin ja rikastua ravintoketjuissa. Vaikka nykyisin niiden käyttöä rajoitetaan lainsäädännöllä, pysyvyytensä vuoksi niitä edelleen esiintyy luonnossa. Raskasmetallit kertyvät eläinkudoksissa erityisesti luustoon ja POP-yhdisteet rasvakudokseen. Raskauden aikana ympäristömyrkyt voivat vapautua kudoksista verenkiertoon, kun elimistön kalsium- ja rasvavarastoja puretaan sikiön kasvun tarpeisiin.

Lääketieteen lisensiaatti Ella Vuotin väitöstutkimuksessa selvitettiin raskasmetallien ja POP-yhdisteiden jakautumista äidin ja sikiön kudoksiin kahdessa lampailla tehdyssä osatyössä. Lisäksi väitöstutkimuksessa vertailtiin eri lähteistä peräisin olevien luuta hajottavien osteoklastien toimintaa.

Ensimmäisessä osatyössä vertailtiin aikuisen verestä ja luuytimestä, sekä sikiön soluja edustavasta napaverestä eristettyjen kantasolujen kykyä erilaistua luuta hajottaviksi osteoklasteiksi soluviljelmässä. Tutkimuksessa todettiin, että eri lähteistä peräisin olevat osteoklastit toimivat eri tavoin: luuytimen osteoklastit hajottivat luuta tehokkaimmin, ja aikuisen veren osteoklasteja muodostui enemmän ja ne sisälsivät enemmän tumia kuin napaveren osteoklastit. Havainto tukee käsitystä, ettei sikiön ja vastasyntyneen elimistö ole vain pienikokoinen versio aikuisesta.

Toisessa osatyössä mitattiin metallien pitoisuuksia lampaiden ja niiden sikiöiden verestä, maksasta, istukasta ja luusta. Veressä ja maksassa raskasmetallipitoisuudet olivat emillä ja sikiöillä pääosin samaa suuruusluokkaa, mutta emien luustossa pitoisuudet olivat suurempia.

Kolmannessa osatyössä tutkittiin POP-yhdisteiden pitoisuuksia lampaiden ja niiden karitsojen rasvakudoksessa. POP-yhdisteitä löytyi kaikista rasvanäytteistä, ja karitsojen pitoisuudet vastasivat yhdisteestä riippuen 30–103 prosenttia emien pitoisuuksista.

Väitöstutkimuksessa ei tutkittu ympäristömyrkkyjen terveysvaikutuksia, eikä lammasmallin tuloksia voida sellaisenaan soveltaa ihmiseen. Tutkimus antaa kuitenkin harvinaista tietoa siitä, miten vähäinenkin tausta-altistus voi näkyä sikiön kudoksissa. Tuloksia voidaan hyödyntää altistumisen arviointimenetelmien kehittämisessä ja sikiöaikaisen kemikaalialtistuksen mahdollisten pitkäaikaisvaikutusten jatkotutkimuksessa.