Sirkumpolaarisen ikiroudan tilastollinen mallintaminen: geomorfologinen herkkyys muuttuvassa ilmastossa ja yhteiskunnalliset vaikutukset

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Oulun yliopisto, Linnanmaa, sali IT116

Väitöksen aihe

Sirkumpolaarisen ikiroudan tilastollinen mallintaminen: geomorfologinen herkkyys muuttuvassa ilmastossa ja yhteiskunnalliset vaikutukset

Väittelijä

Filosofian maisteri Olli Karjalainen

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Luonnontieteellinen tiedekunta, Maantieteen tutkimusyksikkö

Oppiaine

Maantiede

Vastaväittäjä

Professori Martin Hoelzle, Fribourgin yliopisto, Sveitsi

Kustos

Professori Jan Hjort, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Ikiroudan sulaminen uhkaa arktisen alueen luontoa ja rakennettua ympäristöä

Lämpenevän ilmaston aiheuttama ikiroudan sulaminen muodostaa uhkia arktiselle luonnonympäristölle ja alueen ihmistoiminnalle. Nimestään huolimatta ikirouta ei ole ikuista. Ilmastonmuutoksen seurauksena ikiroudan lämpötila on nousussa ja sen pintaosien sulamisen on havaittu kiihtyvän ympäri arktista aluetta. Ikiroudalla on keskeinen rooli pohjoisten maisemien vedenkierrossa, pinnanmuotojen synnyssä ja ekosysteemien ylläpitäjänä. Lisäksi jäinen maa tarjoaa rakennusalustan miljoonien ihmisten asutukselle, liikenteelle ja teollisuudelle.

Väitöskirjassa tutkittiin pintamaan ikiroutaa nykyisissä ympäristöolosuhteissa ja ennustettiin sen muutosta lämpenevässä ilmastossa. Tilastolliset mallinnusmenetelmät mahdollistivat ikiroudan lämpötilan, sulamissyvyyden sekä sulamisen aikaansaamien hasardien tarkastelun aiempaa tarkemmalla tasolla. Lisäksi mallinnettiin ensimmäistä kertaa ikiroutamuodostumien esiintymisolosuhteita nykyisessä ja tulevaisuuden ilmastoissa koko pohjoisen pallonpuoliskon ikirouta-alueella.

Tulosten mukaan pintamaan ikirouta tulee sulamaan laajoilta alueilta. Sulamisesta aiheutuu maan vajoamista ja kantokyvyn vähenemistä, joka voi vaurioittaa infrastruktuuria. Lisääntyvät vahingot ja kasvavat ylläpitokustannukset rajoittavat arktisten yhteisöjen kestävää kehitystä ja alueen luonnonvarojen hyödyntämistä. Vaikutukset voivat kohdistua jopa kolmannekseen ikirouta-alueen infrastruktuurista vuosisadan puoliväliin mennessä. Erityisessä vaarassa ovat muun muassa öljyn- ja kaasuntuotantoalueet sekä suuret kaupungit Luoteis-Siperiassa.

Yhteiskunnallisiin vaikutuksiin sopeutuminen edellyttää infrastruktuurin modernisointia ja muutosten seurantaa. Väitöskirjassa esitellyn luonnonmaantieteellisen lähestymistavan tuottama tieto voi tukea arktisen alueen suunnittelua ja päätöksentekoa. Tulokset osoittavat, että ilmastonmuutosta hillitsemällä voidaan vähentää sulavan ikiroudan aiheuttamia uhkia.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024