Sisaruskirjeissä eletty aate. Sisaruus ja oikeistoradikalismi Armi Hallsten-Kallian ja Rauno Kallian poliittisessa toimijuudessa 1920–1930-luvuilla

Väitöstutkimus tarkastelee suomalaista maailmansotien välisen ajan oikeistoradikalismia uudenlaisesta näkökulmasta, sisaruuden kautta. Tutkimuksen kohteena ovat sisarukset Armi Hallsten-Kallia (1897–1956) ja Rauno Kallia (1901–1948) sekä heidän keskinäisessä kirjeenvaihdossaan rakennettu ja eletty suomalaiskansallinen, fasistisia sävyjä saanut aatteellisuutensa.

Hallsten-Kallian sisarukset kuuluivat Suomen poliittisen äärioikeiston – suomalaisen fasismin – aktiiveihin 1930-luvun loppuvuosina. He molemmat toimivat tuolloin Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) näkyvillä paikoilla. Lisäksi he vaikuttivat Akateemisessa Karjala-Seurassa (AKS) ja sen naisjärjestössä Akateemisten Naisten Karjala-Seurassa (ANKS). Väitöstutkimus tarkastelee ennen kaikkea sisarusten matkaa kodin perintönä saadusta kokoomuslaisesta taustasta äärioikealle.

Tutkimus osoittaa, että tietyt taustatekijät – kuten kodin tarjoama valkoisen Suomen arvoja heijasteleva suomalaiskansallismielinen ja kristillinen kasvatus sekä vanhempien yhteiskunnallinen aktiivisuus – ohjasivat vahvasti sisarusten aatteellista tietä. Raunon tie kulki ajan valkoisen akateemisen nuorison tapaan Akateemiseen Karjala-Seuraan ja sen korostamaan heimoaatteen, Suur-Suomi-ideologian, aitosuomalaisuuden ja kommunisminvastaisuuden maailmaan. Armi sen sijaan kulki äärioikeistoon epätyypillisempää tietä kansainvälisten työtehtävien ja järjestökentän sekä naisliikkeen kautta. Armin kohdalla keskeiseksi kysymykseksi nouseekin se, kuinka hänen kaltaisensa kansainvälinen naisasianainen innostui äärikansallismielisestä ja naiset lähinnä lastenkasvattajina nähneestä ideologiasta.

Väitöstutkimus tuo esiin sisaruuden monitasoisen vaikutuksen yksilön poliittiseen ajatteluun ja toimijuuteen. Sisaruskirjeet nähdään keskeisenä paikkana, jossa Armi kiinnittyi suomalaiseen äärioikeistoon. Toisekseen Rauno sai sisaruskirjeiden kautta ajatteluunsa kotimaisen äärioikeiston valtavirrasta poikkeavaa ymmärrystä muille aatesuunnille ja kansainvälisyydelle. Luottamuksellinen tunnesuhde loi kirjeisiin tilan, jossa molemmilla oli turvallista muotoilla aatteellista identiteettiään. Sisaruudella vaikutettiin kahteen suuntaan, sillä kirjeissä rakennettu aatteellisuus muotoili osaltaan myös sisarussuhdetta.

Sisaruuden ja kansainvälisyyden teemojen lisäksi tutkimuksen keskiöön nousevat sukupuolen merkitykset suomalaiskansallisen ja äärioikeistolaisen aatteellisuuden muodostumisprosessissa. Keskeinen havainto on, että vaikka sukupuoli määritti pitkälti toimijuutta 1920–1930-luvun fasistisissa liikkeissä, Suomessa toimijuus ei ollut niin sukupuolittunutta kuin monissa muissa maissa. Vaikka IKL:ssä ylintä valtaa käyttivät miehet, ei Armin maailmanpoliittista asiantuntijuutta väheksytty puolueessa hänen sukupuolensa vuoksi. Äitiyden glorifiointi näkyi kuitenkin myös Armin toimijuudessa: naimattomana ja lapsettomana hän toteutti ajan naisihannetta niin sanottuna yhteiskunnallisena äitinä.

Väitöstutkimus mukailee biografista tutkimusasetelmaa tarkastellessaan tutkimushenkilöiden toimijuuden, keskinäisen suhteen ja kirjeenvaihdon kautta laajempaa teemaa, elettyä ja jaettua oikeistoradikaalia aatteellisuutta. Sisarusten kirjeenvaihtoa peilataan heidän julkisiin kirjoituksiinsa sekä aikakauden kontekstiin ja sisaruustutkimuksen esiin tuomiin sisaruuden erityispiirteisiin. Näin on mahdollista päästä käsiksi siihen, kuinka Armi Hallsten-Kallia ja Rauno Kallia todella elivät aatettaan: mitä he tunsivat, mihin perustivat valintansa ja miksi he toimivat niin kuin toimivat. Ideologian takaa nousee esiin monisäikeinen yksilö, joka on paljon muutakin kuin aatteensa. Samalla suomalainen sotien välisen ajan äärioikeisto saa uusia sävyjä.