Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden esteitä yksintulleiden nuorten elämässä. Feministinen etnografia instituutioissa

Väitöstutkimus tarkasteli sitä, miten yhdenvertainen osallisuus toteutuu niiden nuorten elämässä, jotka ovat hakeneet turvapaikkaa alaikäisinä, ilman huoltajia. Näitä nuoria kutsutaan usein yksintulleiksi nuoriksi. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että vaikka osa yksintulleiden nuorten perustarpeista, kuten riittävä ruoka ja turvallinen asuinpaikka huomioidaan Euroopassa hyvin, pysyvyys ja mahdollisuus tulla kuulluksi jäävät usein huomioimatta.

Tähän väitöstutkimukseen osallistui 13 yksintullutta nuorta. Tutkimuksen alkaessa nämä nuoret olivat asuneet Suomessa vähintään kaksi vuotta ja olivat 15-19-vuotiaita.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että yksintulleiden nuorten yhdenvertaiselle osallisuudelle oli kaksi merkittävää estettä:

1) Yksintulleiden nuorten asumisjärjestelyt aiheuttavat vaikeuksia ylläpitää ja rakentaa rakastavia, pysyviä ihmissuhteita, jotka olisivat erityisen tärkeitä heidän hyvinvoinnilleen.

2) Yksintulleita nuoria sijoitetaan usein erillisiin kouluihin, rakennuksiin tai opiskeluryhmiin, mikä rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan olla vuorovaikutuksessa muiden nuorten kanssa.

Tutkimus osoitti myös, että yksintulleet nuoret tunnistivat ja ilmaisivat tarpeitaan ja oikeuksiaan saada tarpeisiinsa vastauksia. Tutkimuksen perusteella on tärkeää, että kaikkia yksintulleiden nuorten elämään vaikuttavia käytänteitä ja rakenteita arvioitaisiin sillä perusteella, edistävätkö ne nuorten yhdenvertaisuutta.