Suomalaisten lasten kuolleisuus

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 12

Väitöksen aihe

Suomalaisten lasten kuolleisuus

Väittelijä

Lääketieteen lisensiaatti Marjo Lantto

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, lastentaudit

Oppiaine

Lastentaudit

Vastaväittäjä

Professori Per Ashorn, Tampereen yliopisto

Kustos

Dosentti Marjo Renko, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Suomalaisten lasten kuolleisuus laskenut merkittävästi viime vuosikymmeninä – kuolleisuudessa esiintyy yhä alueellisia eroja

Suomalaisten lasten kuolleisuus on laskenut merkittävästi viime vuosikymmeninä, ja se on nykyään maailman pienimpien joukossa. Tapaturmat ovat lasten yleisin kuolinsyy vastasyntyneisyyskauden jälkeen. Maassamme esiintyy alueellisia eroja lasten kuolleisuudessa sairaanhoitopiirien välillä, ja alueelliset erot ovat selviä etenkin tapaturmakuolemissa.

Väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten lasten (alle 16-vuotiaat) kuolleisuutta vuodesta 1969 vuoteen 2004 saakka sekä tapaturmien osalta vuoteen 2013 saakka. Aineisto perustuu Tilastokeskuksen virallisiin kuolinsyytilastoihin. Tutkimuksessa tarkasteltiin yksityiskohtaisemmin muutoksia lasten infektiokuolleisuudessa sekä alueellisia eroja lasten kuolleisuudessa.

Suomalaisten lasten kuolleisuus yhden kuukauden – 16 vuoden iässä laski vuosina 1969 – 2004 merkittävästi 0,67‰:sta 0,23‰:iin. Tapaturmien jälkeen yleisimmät kuolinsyyt olivat synnynnäiset epämuodostumat, syövät ja infektiotaudit. Infektiokuolleisuus laski seuranta-aikana eniten, jopa 89%, 0,12‰:sta 0,013‰:iin. Lisäksi vuosittain olisi voitu estää muutama kuolema hiljattain rokotusohjelmaan lisätyillä rokotteilla (pneumokokki-, influenssa- ja rotavirusrokotteet), mikäli nämä rokotteet olisivat sisältyneet rokotusohjelmaan jo aiemmin. Yliopistollisten sairaanhoitopiirien välillä ei esiintynyt alueellisia eroja lapsikuolleisuudessa, mutta pienempien sairaanhoitopiirien välillä havaittiin eroja. Kuolleisuus oli korkeinta maan pohjois- ja itäosissa. Myös tapaturmakuolleisuudessa esiintyi merkittäviä alueellisia eroja, erityisesti liikenneonnettomuuksissa sekä itsemurhissa ja henkirikoksissa. Erot säilyivät läpi seuranta-ajan.

Alueelliset erot lasten kuolleisuudessa tulee ottaa huomioon suunniteltaessa tulevaa terveydenhuollon rakenneuudistusta laadukkaiden palvelujen takaamiseksi kaikille suomalaisille lapsille. Kuolleisuuden ehkäisyssä erityisen tärkeää on panostaa tapaturmien ehkäisyyn niin paikallisesti kuin kansallisestikin.
Viimeksi päivitetty: 30.11.2015