Syndesmoosin ja ylemmän nilkkanivelen anatomia ja normaalivariaatio dynaamisissa tietokonetomografiakuvauksissa

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 7

Väitöksen aihe

Syndesmoosin ja ylemmän nilkkanivelen anatomia ja normaalivariaatio dynaamisissa tietokonetomografiakuvauksissa

Väittelijä

Lääketieteen lisensiaatti Sannamari Lepojärvi

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Lääketieteellisen kuvantamisen, fysiikan ja tekniikan tutkimusyksikkö / radiologia

Oppiaine

Radiologia

Vastaväittäjä

Dosentti Kimmo Mattila, Turun yliopistollinen sairaala

Kustos

Professori Jaakko Niinimäki, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Nilkkavamman jälkeen terve nilkka on tarvittaessa hyvä viipalekuvantamisen vertailukohta ongelmatapauksissa

Väitöskirjatyössä tarkasteltiin alemman pohjesääriluunivelen (eli syndesmoosin) ja ylemmän nilkkanivelen aluetta sekä maaten että seisten kuvatuissa tietokonetomografiatutkimuksissa. Tutkimusten perusteella todetaan, että ongelmatapauksissa potilaan terve nilkka on hyvä anatominen malli ja vertailukohta sekä heti vamman jälkeen mahdollisen operatiivisen hoidon tarvetta arvioitaessa että leikkaushoidon tulosta arvioitaessa. Koska eri ihmisten nilkkanivelten koossa ja anatomisissa mitoissa on suuria eroja, yleisten vertailuarvojen määrittäminen on vaikeaa ja niiden käyttäminen saattaisi johtaa jopa tarpeettomiin leikkauksiin.

Väitöskirjatyössä selvitettiin, miltä nilkan nivelten normaali anatomia näyttää sekä maaten että seisten kuvatuista tietokonetomografiakuvauksista arvioiden. Aikaisemmin alaraajan viipalekuvantaminen ei ole ollut mahdollista normaalin seisomakuormituksen alla, eikä normaaleista liikelaajuuksista ole ollut tietoa. Kuvista määritettiin vakioidut mittauskohdat, joiden perusteella kliinisiä kuvia on jatkossa helppo arvioida. Tutkimuksissa mitattiin myös seisten otetuista kuvista nivelten sisäiset normaalit liikelaajuudet, kun nilkka kierretään sekä ulko- että sisäkiertoon niin paljon kuin kivutta on mahdollista.

Ensimmäinen osatyö osoitti, että normaalisti pohjeluu sijaitsee alemman pohjesääriluunivelen etuosassa, tai nivelen keskellä 88–97 %:lla tutkituista potilaista. Jos taas pohjeluu on siirtynyt nivelen takaosaan, tulee epäillä virheasentoa.

Toisen osatyön tulokset osoittivat, että kiertorasituksissa pohjeluu liikkuu alemman pohjesääriluunivelen alueella edestakaisin 1.5 mm ja kiertyy 3 astetta, mutta nivel ei levene sivuttaissuuntaan. Telaluun sisäkierrossa pohjeluu liukuu 40 %:lla tutkituista vapaaehtoisista koehenkilöistä alemman pohjesääriluunivelen takaosaan, ja ulkokierrossa taas nivelen etuosaan.

Kolmas osatyö osoitti, että telaluu kiertyy maksimaalisen ulko- ja sisäkierron välillä 10 astetta, ilman merkittävää mediaalisen tai lateraalisen nivelraon leviämistä.

Kaikissa tutkimuksissa todettiin, että mikäli koehenkilöitä verrattaan keskenään, niin samojen mittauskohtien väliset erot ovat merkittäviä. Mikäli taas verrattaan saman koehenkilön molempia nilkkoja keskenään, mittauksissa ei ole merkittävää puolieroa. Ainoa mittaustulos johon iällä tai sukupuolella oli vaikutusta, oli vanhemmassa ikäryhmässä todettu telaluun vähäinen kallistuminen maksimaalisessa ulkokierrossa.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2017