Tangoon tarvitaan kolme – Loppukäyttäjäsitouttaminen innovatiivisissa julkisissa hankinnoissa

Väitöstyö käsittelee julkisen palvelun loppukäyttäjien sitouttamista innovatiivisissa julkisissa hankinnoissa. Tutkimus osoittaa, että vuorovaikutus loppukäyttäjien kanssa tulisi selkeämmin asettaa innovatiivisten hankintakäytäntöjen ytimeen. Tulokset perustuvat haastattelu-, havainnointi- ja kirjalliseen aineistoon neljässä elinkaarimallia soveltavassa koulu- ja monitoimitalohankinnassa Pohjois-Suomessa.

Innovatiivisten julkisten hankintojen ydinpyrkimyksenä voidaan nähdä julkisen palvelun vaikuttavuuden ja laadun edistäminen perinteistä tiiviimmällä yhteistyöllä sekä hankinnan toimittajien ja palveluntarjoajien että muiden julkiseen palveluun liittyvien sidosryhmien kanssa. Siinä missä innovatiivisen hankintamallin lähtökohta suomalaisissa kunnissa perustuu useimmiten talouden hankinnalle asettamiin rajoitteisiin, on innovatiivisten tuotteiden, palveluiden ja prosessien syntymiselle ensiarvoista palvelun käyttäjien kanssa käyty vuorovaikutus hankinnan suunnittelusta kilpailutukseen ja arviointiin. Hankintalain asettamia puitteita noudattava, mutta silti keskusteleva hankintamalli voi auttaa myös lieventämään kansalaisten esittämää vastarintaa uutta kohtaan.

Väitöskirjan ensimmäinen osatutkimus luokittelee loppukäyttäjien sitouttamisen vuoropuheluun, pääsyyn, riskien hallintaan ja refleksiivisyyteen sekä läpinäkyvyyteen liittyviin toimintoihin. Merkityksellisintä loppukäyttäjän kokemukselle hankinnasta on erityisesti hankinnan suunnitteluvaiheessa toteutuva suora vuoropuhelu. Lisäksi etenkin epäsuorilla käyttäjän pääsyä edistävillä toiminnoilla, kuten riittävällä tiedonjakamisella, on ratkaiseva merkitys hankinnan tuloksille. Käyttäjäsitouttamisen päätavoitteena voidaan pitää käyttöarvon synnyttämistä tavalla tai toisella. Vaikka esimerkiksi koulurakennus palvelee ensi sijassa oppilaita ja opettajia, on sitouttamisen välillisesti lisäämä hyvinvointi merkityksellistä koko yhteiskunnalle koulutuksen tuomien hyötyjen muodossa.

Toinen osatutkimus selkeyttää nykyisellään kirjavaa ymmärrystä loppukäyttäjien rooleista julkisella sektorilla. Tutkimuksen erityislöydöksenä tunnistetaan etenkin pienissä käyttäjäyhteisöissä ilmenevät roolikonfliktit, joissa loppukäyttäjä omaksuu useita eri rooleja joko samanaikaisesti tai hankinnan eri vaiheissa. Potentiaali eturistiriitoihin lisääntyy, kun sama henkilö voi tilahankinnassa olla samanaikaisesti sekä koulun opettaja, oppilaan vanhempi, kunnan luottamushenkilö, veronmaksaja että tilojen harrastuskäyttäjä.

Neljä yleisesti esiintyvää, tilannesidonnaista loppukäyttäjäroolia jaetaan tutkimuksessa perinteiseen, auttavaan, kumppanilliseen ja hallitsevaan rooliin saavutettavissa olevan käyttöarvon ja käyttäjän vuorovaikutukseen edellyttävien valmiuksien mukaisesti.

Väitöstyön kolmas osatutkimus osoittaa, että käyttäjäkeskeinen lähestymistapa edellyttää julkisen hankinnan tilaajalta kokeilevaa kulttuuria. Tällöin mahdollistuvat hankinnan kehittämiselle tärkeät kyvyt kokeilemalla oppimiseen, verkostoitumiseen ja ulkoisen tuen arvioimiseen.

Yllättävänä havaintona voidaan nähdä hankintayksikön suuren koon vähäinen merkitys käyttäjäkeskeisen hankinnan onnistumiseen. Pienikin kunta voi toimia hyvin ketterästi innovatiivisen hankinnan toteuttajana keskustelevalla asenteella ja rohkeudella kokeiluun.