Taudin kulkuun vaikuttavien lääkkeiden valintaan ja keskeyttämiseen liittyvät tekijät aaltomaisessa MS-taudissa. Yhteyksiä kliinisiin tekijöihin, uupumukseen ja elämänlaatuun

MS-taudin lääkehoito aloitetaan nykyään yhä useammin korkeatehoisella lääkkeellä. Väitöstyössä todettiin, että korkeatehoisten lääkkeiden osuus ensilääkkeistä yli viisinkertaistui Suomessa vuodesta 2013 vuoteen 2022, joskin keskitehoinen lääke oli edelleen yleisin valinta. Tutkimuksessa todettiin monisairastavuuden – erityisesti psykiatristen ja autoimmuuniperäisten oheissairauksien – olevan yhteydessä aikaisempaan ensilääkkeen keskeyttämiseen. Monisairastavuus oli yleistä, sillä noin puolella potilaista oli MS-taudin diagnoosivaiheessa jokin muu sairaus MS-taudin lisäksi. Lääkkeen ennenaikaiseen lopettamiseen vaikutti liittyvän myös uupumusoire, jota esiintyi noin 75 %:lla potilaista.

MS-tauti puhkeaa yleensä noin 20–40 vuoden iässä ja on yleisempää naisilla. Suomessa MS-tauti on poikkeuksellisen yleinen ja sitä sairastaa yli 11 000 suomalaista. MS-taudin lääkehoito on viime aikoina kehittynyt merkittävästi, sillä vuoden 2010 jälkeen jopa 11 uutta taudinkulkuun vaikuttavaa lääkettä on saanut myyntiluvan. Uusien lääkkeiden myötä hoitostrategiat ovat muutoksessa. Aiempien ulkomaisten tutkimusten perusteella hoito aloitetaan yhä useammin korkeatehoisilla lääkkeillä keskitehoisten sijaan. Suomessa tällaista selvitystä ei ole aiemmin tehty. Lääkkeen valinta on tärkeä päätös. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että uupumus ja oheissairastavuus ovat yleisiä MS-potilailla, mutta niiden vaikutuksesta lääkehoidossa pitäytymiseen on ollut vähäisesti tietoa.

Väitöstyö perustuu neljään osatyöhön, joista kaksi pohjautuu Suomen MS-rekisteriin (2479 ja 1630 potilasta) vuosilta 2013–2022 ja kaksi kahteen sairaalapohjaiseen aineistoon vuosilta 1986–2021, joissa oli potilaita Oulun ja Kuopion yliopistollisista sairaaloista ja Mikkelin keskussairaalasta (198 ja 421 potilasta).

Väitöstutkimuksessa todettiin, että MS-taudin lääkehoito on kehittynyt Suomessa samalla tavalla kuin muuallakin länsimaissa: korkeatehoinen lääkitys aloitetaan ensilääkkeenä yhä useammin. Tulosten perusteella voidaan korostaa potilastyössä oheissairauksien – erityisesti psykiatristen ja autoimmuuniperäisten – huolellisen hoitamisen merkitystä MS-lääkettä aloittaessa. Myös uupumusoireesta tulee keskustella, sillä sekin saattaa liittyä korkeampaan lopetusriskiin. Vain otettu lääke auttaa.