Tehohoitoon johtava kotisyntyinen keuhkokuume - tutkimuksia kuvantamisesta, etiologiasta, antimikrobihoidosta ja ennusteesta

Keuhkokuume on yleisin tehohoitoon johtava tulehdussairaus. Vakavalla kotisyntyisellä keuhkokuumeella tarkoitetaan hoitolaitoksen ulkopuolella hankittua keuhkotulehdusta, jonka vaikeusaste edellyttää potilaan hoitoa teho-osastolla. Vakavaan kotisyntyiseen keuhkokuumeeseen liittyy edelleen korkea sairastavuus sekä teho- että sairaalakuolleisuus, vaikka sairauden tutkimus-, ehkäisy- ja hoitomenetelmät kehittyvätkin jatkuvasti.

Tässä havainnoivassa kliinisessä tutkimuksessa selvitettiin vakavan kotisyntyisen keuhkokuumeen kliinistä kuvaa ja ennustetta. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli varhaisvaiheessa suoritetun keuhkojen tietokonekerroskuvauksen, keuhkokuumeen aiheuttajamikrobien ja antimikrobihoidon vaikutus taudin hoitoon ja ennusteeseen sekä tehohoidettujen keuhkokuumepotilaiden pitkäaikaisennuste.

Varhaisvaiheessa suoritettu keuhkojen kuvantaminen tietokonekerroskuvauksella näyttäisi olevan hyödyllistä keuhkokuumepotilaan hoidossa. Tietokonekerroskuvaus havaitsi yli puolella potilaista löydöksiä, joita ei todettu keuhkojen natiiviröntgentutkimuksella. Todetut löydökset selittivät potilaan vaikeaa happeutumishäiriötä ja johtivat lisätoimenpiteisiin yli 40 prosentilla potilaista.

Perinteisesti keuhkokuumetta pidetään bakteeritulehduksena, mutta tässä tutkimuksessa todettiin, että virukset ovat varsin yleisiä vakavan keuhkokuumeen aiheuttajamikrobeja. Viruksia havaittiin 49 prosentilla hengityslaitehoidetuista keuhkokuumepotilaista, kun alahengitystienäytteiden tutkimuksessa käytettiin apuna virus-polymeraasiketjumenetelmää (PCR).

Yksi tärkeimpiä keuhkokuumepotilaan hoidon kulmakiviä on asianmukainen ja mahdollisimman varhain aloitettu antimikrobihoito. Kansainvälisten suositusten mukaisesti vakavaa keuhkokuumetta tulisi hoitaa kahden antimikrobilääkkeen yhdistelmällä. Tämä tutkimus ei havainnut eroa beetalaktaami-kinoli ja beetalaktaami-makrolidi-yhdistelmähoidon välillä vakavaa keuhkokuumetta sairastavien potilaiden ennusteessa. Sairaalakuolleisuudessa ei todettu eroa, kun tehohoidettuja kotisyntyistä ja sairaala-alkuista keuhkokuumetta sairastavia potilaita verrattiin keskenään. Keuhkokuumeeseen liittyy merkittävää kuolleisuutta vielä sairaalahoidon jälkeenkin. Ennustevertailussa todettiin kuitenkin, että kotisyntyistä keuhkokuumetta sairastavien potilaiden yhden vuoden eloonjäämisennuste on paras.

Tutkimuksesta saaduilla tuloksilla on merkitystä kehitettäessä vakavaan keuhkokuumeeseen sairastuneen potilaan hoitoa sekä teho- ja sairaalahoidon jälkeistä seurantaa. Tulokset voivat auttaa keuhkokuumepotilaan antimikrobilääkityksen suunnittelussa sekä arvioitaessa tietokonetomografiatutkimuksen merkitystä potilaan hoitoon, mutta näiden tutkimuslöydösten tarkentamiseksi tarvitaan tulevaisuudessa laajempia monikeskustutkimuksia.