Tieleikkaukset osana varhaista sosiopoliittista ja urbaania kehitystä Keski-Italiassa, erityisesti Crustumeriumissa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Linnanmaa, Keckmaninsali (HU 106)
Väitöksen aihe
Tieleikkaukset osana varhaista sosiopoliittista ja urbaania kehitystä Keski-Italiassa, erityisesti Crustumeriumissa
Väittelijä
Filosofian maisteri Juha Tuppi
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Humanistinen tiedekunta, arkeologia
Oppiaine
Klassillinen arkeologia
Vastaväittäjä
Filosofian tohtori Eeva-Maria Viitanen, Helsingin yliopisto
Kustos
Dosentti Eero Jarva, Oulun yliopisto
Keski-Italian muinaiset tieleikkaukset varhaisen urbanisaation ilmentäjinä
Peruskallioon louhitut muinaiset tieleikkaukset ovat tyypillinen näky Keski-Italian maastossa. Väitöskirja on ensimmäinen tutkimus, joka tarkastelee esiroomalaisen ajan tieleikkauksia yhteisöllisinä rakennusprojekteina ja rinnastaa ne suuriin, varhaisesta urbanisaatiosta todistaviin rakennusprojekteihin, kuten puolustusrakennelmiin. Väitöskirjassa analysoidaan arkeologista todistusaineistoa, joka koskee 143 Keski-Italian alueen tieleikkausta. Päälähteinä toimivat muinaisessa latinalaiskaupunki Crustumeriumissa sijaitseva tieleikkaus sekä arkeologisten tutkimusten yhteydessä kerätty aineisto.
Tutkimus osoittaa, että näyttävimmillään yli 20 metriä syvien tieleikkausten toteuttaminen vaati paljon työvoimaa, tehokasta organisointia sekä käskyvaltaa. Asutuskeskukset ryhtyivät näihin mittaviin rakennusprojekteihin, koska tieleikkauksista oli niille moninaista hyötyä: kasvavat ja kehittyvät asutuskeskukset kykenivät tieleikkauksilla ilmaisemaan valtaansa, reviiriään ja käytettävissä olevia resurssejaan sekä ennen kaikkea helpottamaan ja ohjaamaan lisääntynyttä liikennettä alueellaan. Tutkimuksessa käytetyn arkeologisen aineiston sekä maisema-arkeologisen ja fenomenologisen lähestymistavan valossa vaikuttaa siltä, että tieleikkauksia hyödynnettiin myös poliittisiin ja uskonnollisiin/rituaalisiin tarkoituksiin. Asutuskeskusten ja hautausmaiden sisäänkäynteinä toimivat monumentaaliset tieleikkaukset epäilemättä korostivat paikan merkityksellisyyttä.
Tutkimus osoittaa, että näyttävimmillään yli 20 metriä syvien tieleikkausten toteuttaminen vaati paljon työvoimaa, tehokasta organisointia sekä käskyvaltaa. Asutuskeskukset ryhtyivät näihin mittaviin rakennusprojekteihin, koska tieleikkauksista oli niille moninaista hyötyä: kasvavat ja kehittyvät asutuskeskukset kykenivät tieleikkauksilla ilmaisemaan valtaansa, reviiriään ja käytettävissä olevia resurssejaan sekä ennen kaikkea helpottamaan ja ohjaamaan lisääntynyttä liikennettä alueellaan. Tutkimuksessa käytetyn arkeologisen aineiston sekä maisema-arkeologisen ja fenomenologisen lähestymistavan valossa vaikuttaa siltä, että tieleikkauksia hyödynnettiin myös poliittisiin ja uskonnollisiin/rituaalisiin tarkoituksiin. Asutuskeskusten ja hautausmaiden sisäänkäynteinä toimivat monumentaaliset tieleikkaukset epäilemättä korostivat paikan merkityksellisyyttä.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024