Tieleikkaukset osana varhaista sosiopoliittista ja urbaania kehitystä Keski-Italiassa, erityisesti Crustumeriumissa

Peruskallioon louhitut muinaiset tieleikkaukset ovat tyypillinen näky Keski-Italian maastossa. Väitöskirja on ensimmäinen tutkimus, joka tarkastelee esiroomalaisen ajan tieleikkauksia yhteisöllisinä rakennusprojekteina ja rinnastaa ne suuriin, varhaisesta urbanisaatiosta todistaviin rakennusprojekteihin, kuten puolustusrakennelmiin. Väitöskirjassa analysoidaan arkeologista todistusaineistoa, joka koskee 143 Keski-Italian alueen tieleikkausta. Päälähteinä toimivat muinaisessa latinalaiskaupunki Crustumeriumissa sijaitseva tieleikkaus sekä arkeologisten tutkimusten yhteydessä kerätty aineisto.

Tutkimus osoittaa, että näyttävimmillään yli 20 metriä syvien tieleikkausten toteuttaminen vaati paljon työvoimaa, tehokasta organisointia sekä käskyvaltaa. Asutuskeskukset ryhtyivät näihin mittaviin rakennusprojekteihin, koska tieleikkauksista oli niille moninaista hyötyä: kasvavat ja kehittyvät asutuskeskukset kykenivät tieleikkauksilla ilmaisemaan valtaansa, reviiriään ja käytettävissä olevia resurssejaan sekä ennen kaikkea helpottamaan ja ohjaamaan lisääntynyttä liikennettä alueellaan. Tutkimuksessa käytetyn arkeologisen aineiston sekä maisema-arkeologisen ja fenomenologisen lähestymistavan valossa vaikuttaa siltä, että tieleikkauksia hyödynnettiin myös poliittisiin ja uskonnollisiin/rituaalisiin tarkoituksiin. Asutuskeskusten ja hautausmaiden sisäänkäynteinä toimivat monumentaaliset tieleikkaukset epäilemättä korostivat paikan merkityksellisyyttä.