Tilat ja struktuurit arjen kudelmassa: Subjektitieteellinen näkökulma olosuhteiden ylläpitämiseen ja muuttamiseen aikuisuuden oppimisympäristöissä

Moderni teknologia luo mahdollisuuksia sovittaa yhteen elämän eri osa-alueita, kuten opiskelu, työ ja perhe-elämä. Teknologiavälitteisessä arjessa voimme olla kehollisesti läsnä yhdessä paikassa ja teknologian välityksellä kiinnittyneenä yhteen tai useampaan muuhun toimintaan tai keskusteluun. Etäyhteyksien välityksellä siirtymät paikasta ja asiasta toiseen ovat nopeita. Kiinnittymistä yhteen asiaan ei tarvitse katkaista kokonaan, kun voi jo siirtyä puolittain mukaan seuraavaan asiaan. Arjen kudelma voi olla haurasta, jos toiminta on altista keskeytyksille ja kiinnittymiset käsillä oleviin asioihin ovat löyhiä. Tihentymiä puolestaan lisäävät päällekkäiset tai tiiviisti limittyvät elämän osa-alueet sekä monet ristiriitaiset vaatimukset ja odotukset. Yhteensovitettavana eivät ole vain erinäiset ajankohtaiset vaatimukset, vaan myös aiemmin sisäistetyt ajattelun struktuurit, kulttuuriset toimintatavat ja arvot.

Väitöstutkimus tarkastelee tilan ja struktuurin suhdetta kahdessa aikuisuuden oppimisympäristössä: kasvatusalan monialaisessa yhteistyössä ja teknologiavälittyneessä etäopiskelussa. Tutkimusaineisto muodostuu tutkimukseen osallistuneiden oman arjen kuvauksista ja niiden käsittelystä vertaisryhmässä. Tutkimuksen tulosten mukaan tilaa toimijuudelle muotoilevat ensinnäkin konkreettiset paikat, olosuhteet ja elämän osa-alueet, ja toiseksi niihin kytkeytyvät käytänteet, toiminnot ja siirtymät. Kolmas ulottuvuus on ihmisen kokemus tilasta, joka hänelle tietyissä ympäristöissä ja käytänteissä muotoutuu. Ihminen myös jatkuvasti muokkaa kokemustaan muuttamalla ympäröiviä olosuhteita.

Kehitysaskeleet ja uuden oppiminen vaativat riittävää liikkumatilaa ja vapautta. Vaikka vapaus, joustavuus ja laaja toimintatila on ihannoitua, voi vapaus sysätä liikaa vastuuta yksilölle. Optimaalisemman tilan muotoutuminen vaatii myös struktuureja: ryhmiä, joihin kuulua, aikatauluja, rutiineja ja konkreettisia materiaalisia olosuhteita, jotka poluttavat kiinnittymistä ja rakentavat siirtymiä. Erilaiset struktuurit luovat jatkuvuutta ja riittävää turvallisuutta uuden oppimiselle. Struktuurit voivat toisaalta myös ylläpitää ja varjella tilaa ja arjen huokoisuutta.

Arjen kokonaisuuden keskellä ihminen pyrkii sekä ylläpitämään että muuttamaan oman elämänsä olosuhteita. Tämä vaikuttaa väistämättä myös uuden oppimiseen. Ihmisen kyky muuttua ja oppia ketterästi sekä sopeutua joustavasti, on kiinnostanut jo pitkään sekä koulutuksen että työelämän toimijoita. Olosuhteiden ylläpitämisen näkökulma on kuitenkin aiemmin jäänyt vähälle huomiolle. Jotta muutokset ja uuden oppiminen olisivat mahdollisia, on samanaikaisesti ylläpidettävä monia muita asioita, kuten rutiineja tai tärkeitä ihmissuhteita. Samalla olosuhteiden ylläpitämisen tunnistaminen voi auttaa yksilön ja yhteisön tukemisessa erilaisissa muutoksissa.