Todellisinta on mahdollinen. Systeeminen ja subjektitieteellinen näkökulma kasvatuspsykologiseen kokemuksen tutkimukseen

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Linnanmaa, Kaljusensali (KTK 112)

Väitöksen aihe

Todellisinta on mahdollinen. Systeeminen ja subjektitieteellinen näkökulma kasvatuspsykologiseen kokemuksen tutkimukseen

Väittelijä

Kasvatustieteen lisensiaatti Teemu Suorsa

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Kasvatustieteiden tiedekunta, kasvatuspsykologia

Oppiaine

Kasvatuspsykologia

Vastaväittäjä

Dosentti Jussi Silvonen, Itä-Suomen yliopisto

Kustos

Professori Hannu Soini, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Kasvatuspsykologinen tutkimus arjen ratkaisujen tukena

Arkisilla ratkaisuilla on suuri vaikutus kasvatusalan työntekijöiden, lasten ja koko yhteiskunnan hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Väitöskirjatyössä on kehitetty kasvatuspsykologisen tutkimuksen tapaa, jolla voidaan tehdä arkisista ratkaisuista tietoisempia ja edistää näiden ratkaisujen yhteisöllistä kehittämistä. Väitöskirjassa havainnollistetaan kuinka yksilölliset ratkaisut osallistuvat yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen.

Väitöskirjatyössä kehitettyä lähestymistapaa toteutetaan kasvatusalan työntekijöille järjestetyn ohjaus- ja vuorovaikutustaitokoulutuksen yhteydessä. Ohjausharjoituksissa osallistujat keskustelevat omaan työhönsä liittyvistä ajankohtaisista kysymyksistä. Sitä, minkälaista tietoa tällaisessa tutkimuksessa voidaan tuottaa, havainnollistetaan analysoimalla työntekijöiden näkökulmasta neljää psykososiaalisen oppilashuollon solmukohtaa Pohjois-Suomessa: lastensuojeluilmoitusta, psykiatrisia palveluita, diagnooseja ja ohjausta.

Työntekijöiden kokemuksia analysoidaan suhteessa psykososiaalisen oppilashuollon ja mielenterveystyön kehittämiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Mielenterveystyön kehittämisessä voidaan erottaa yhtäältä yhteiskunnallis-rakenteellinen mielenterveystyö, jossa tietoa ihmisten psyykkisestä hyvinvoinnista ja ongelmista hyödynnetään yhteiskunnallisten olosuhteiden (esim. koulutuksen järjestämisen käytänteet) kritiikissä ja kehittämisessä. Toisaalta mielenterveystyön kehittämistä voidaan tarkastella lääketieteellis-psykiatrisen palvelujärjestelmän kehittämisenä, jossa kullakin ongelmalla on oma, yksilön ongelman ratkaisemiseen erikoistunut asiantuntijansa.

Tuloksissa korostuu yksilön persoonallinen ja usein ristiriitainen osallisuus oman elämänsä ja/tai työnsä kannalta keskeisten käytänteiden ylläpitämisessä ja muuttamisessa. Suojatessaan omia nykyisiä toimintamahdollisuuksiaan ihminen usein osallistuu pitkällä tähtäimellä omien ja yhteisten intressien vastaisten olosuhteiden ylläpitämiseen. Tästä ristiriidasta tietoiseksi tuleminen auttaa kehittämään uusia ratkaisuja yhdessä toisten, vastaavissa olosuhteissa elävien ihmisten kanssa.

Kehitettyä tutkimustapaa voidaan hyödyntää yhteiskunnallisten rakenteiden kehittämisessä, yksittäisten työntekijöiden ammatillisen kasvun tukemisessa sekä vastaavaan ammattiin valmistuvan opiskelijan ammatillisen osaamisen kehittämisessä.
Viimeksi päivitetty: 20.11.2014