Trypanosomatidae-heimoon kuuluvien loisten SCP2-tiolaasin ja –tiolaasinkaltaisten proteiinien rakenne ja entsymologia

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunta, luentosali F101, Aapistie 7A

Väitöksen aihe

Trypanosomatidae-heimoon kuuluvien loisten SCP2-tiolaasin ja –tiolaasinkaltaisten proteiinien rakenne ja entsymologia

Väittelijä

Master of Science Rajesh Kumar Harijan

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunta, biokemia

Oppiaine

Rakennebiologia

Vastaväittäjä

Professori Joel Sussman, Weizmann Institute of Science, Israel

Kustos

Professori Rik Wierenga, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Trypanosomatidae-heimoon kuuluvien loisten SCP2-tiolaasin ja –tiolaasinkaltaisten proteiinien rakenne ja entsymologia

Tiolaasit ovat rasva-aineenvaihdunnalle välttämättömiä entsyymejä, jotka osallistuvat rasvahappojen hajotuksen lisäksi useisiin biosynteettisiin reaktioreitteihin. Väitöskirjatyössä verrattiin kuudestatoista eri lajin perimästä löydettyjä 130:aa tiolaasia toisiinsa. Vertailun tuloksena Mycobacterium tuberculosis ja Mycobacterium smegmatis –bakteerien tiolaasit voitiin luokitella. Lisäksi osoitettiin, että tiolaasiensyymien jakauma Trypanosomatidae-heimoon kuuluvilla loisilla on täysin erilainen kuin muilla tutkimuksessa mukana olleilla eukaryootti- ja prokaryoottilajeilla. Trypanosoma-suvun loisilta löytyy yksi niin kutsuttu SCP2-tiolaasi ja Leishmania-suvun loisilta löytyy SCP2-tiolaasin lisäksi toinen tiolaasientsyymi.

Rakenteellisen ja entsymologisen karakterisoinnin tulokset viittavat siihen, että Trypanosomatidae-heimoon kuuluvien loisten SCP2-tiolaasit osallistuvat sterolien biosynteesiin. Trypanosomatidae-heimoon kuuluvilla loisilla on myös SCP2-tiolaasinkaltainen proteiini, jota ei löydy ihmiseltä. SLP:n rakenteellisesta ja biokemiallisesta karakterisoinnista saadut tulokset viittavat siihen, että SLP:lla on matala tiolaasiaktiivisuus sekä dekarboksylaasiaktiivisuus.

Väitöskirjatyöstä saadut tulokset antavat vahvan pohjan tuleville SLP:n in vivo-tutkimuksille, joita täydentävät proteiinin kristallografiset ligandien sitoutumiskokeet ja biokemiallinen karakterisointi. Edellä mainitut tutkimukset edesauttavat Trypanosomatidae-heimoon kuluviin loisiin kohdistuvaa lääketutkimusta.
Viimeksi päivitetty: 25.3.2015