Työikäisen muistipotilaan kognitiivisten oireiden ja neuropsykologisen suoriutumisen arviointi

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Luentosali 8, Oulun yliopistollinen sairaala

Väitöksen aihe

Työikäisen muistipotilaan kognitiivisten oireiden ja neuropsykologisen suoriutumisen arviointi

Väittelijä

Filosofian ja psykologian maisteri Anna-Leena Heikkinen

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen lääketieteen tutkimusyksikkö, Neurologia

Oppiaine

Filosofian tohtori

Vastaväittäjä

Dosentti Tiia Saunamäki, Jyväskylän yliopisto

Kustos

Professori Anne Portaankorva, Helsingin yliopisto

Vieraile väitöstilaisuudessa

Lisää tapahtuma kalenteriin

MUISTISAIRAUKSIEN TUNNISTAMISESSA ON HUOMIOITAVA TYÖIKÄISTEN KOGNITIIVISEN OIREILUN ERITYISPIIRTEET

Arvioiden mukaan yli 400 000 työikäistä suomalaista kärsii muistin ja muiden kognitiivisten toimintojen ongelmista, ja yhä useampi hakeutuu niiden vuoksi tutkimuksiin. Varhain alkavista muistisairauksista puhutaan silloin, kun oireet alkavat alle 65-vuotiaana. Niiden tunnistaminen voi olla haastavaa, sillä monet kuormitustekijät, kuten univaikeudet tai masennus, voivat myös aiheuttaa kognitiivista oirehdintaa. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa ja uusia menetelmiä työikäisten kognitiivisten oireiden arviointiin.
Tutkimuksessa havaittiin, että erikoissairaanhoidon muistipoliklinikalle ohjautuneet potilaat raportoivat Työssä muistaminen -kysymyssarjassa selvästi enemmän työssä ilmeneviä kognitiivisia oireita kuin työssäkäyvät verrokit. Etenkin muistisairausdiagnoosin saaneet raportoivat verrattain paljon oireita, ja jopa joiltain osin muita potilasryhmiä enemmän. Ottaen huomioon muistisairauksiin usein liittyvät oiretiedostuksen vaikeudet, löydös on merkittävä.
Kahden kognitiivisen seulontatestin, Ineco Frontal Screening (IFS) ja Frontal Assessment Batteryn (FAB), vertailussa ilmeni, että muistisairaat suoriutuivat molemmissa testeissä heikommin kuin muut muistipoliklinikan potilaat. Sen sijaan IFS tunnisti toiminnanohjauksen häiriöt hieman paremmin, ja se korreloi hieman korkeammin yleiseen kognitiiviseen heikentymään kuin FAB.
Muistisairausdiagnoosin saaneilla potilailla oli laajan neuropsykologisen tutkimuksen perusteella eritoten muistin ja toiminnanohjauksen heikentymistä, mutta eroja muista syistä oireileviin potilaisiin havaittiin usealla kognition osa-alueella sekä oiretiedostuksessa. Lisäksi havaittiin, että Alzheimerin tautia sairastavilla tieto säilyi heikommin muistissa kuin otsa-ohimolohkorappeumaa sairastavilla potilailla, mutta heillä oli vähemmän käytös- ja mielialaoireita. Muistisairailla oli masennuspotilaita enemmän vaikeuksia oiretiedostuksessa, välittömässä muistissa ja yleisessä kognitiossa.
Kognitiivisten oireiden ensiarvioinnissa tarvitaan luotettavia, helppokäyttöisiä ja helposti saatavilla olevia arviointimenetelmiä. Työssä käyvät muistisairausdiagnoosin saavat henkilöt tunnistavat kognitiiviset oireensa paremmin kuin yleisesti on ajateltu, ja Työssä muistaminen -kysymyssarjasta on apua koettujen muistioireiden tunnistamisessa. Seulontatesteistä etenkin IFS vaikuttaa lupaavalta toiminnanohjauksen arviointimenetelmältä. Laajalla neuropsykologisella tutkimuksella voidaan saada erotusdiagnostisesti tärkeää tietoa työikäisen kognitiivisesta oirekuvasta.
Viimeksi päivitetty: 4.3.2024