Tyypin 2 diabeteksen vaikutus ennusteeseen sepelvaltimotautia sairastavilla potilailla

Sydän- ja verisuonisairaudet ovat suurin yksittäinen kuolemansyy länsimaissa. Yli puolella aikuistyypin diabeetikoista kuoleman syynä ovat sydän- ja verisuonisairaudet. Lisäksi tyypin II diabetes lisää riskiä sydämen vajaatoiminnan ilmaantumiselle ja sydänperäiselle äkkikuolemalle sepelvaltimotaudista riippumatta. Tämä tulee olemaan merkittävä yhteiskunnallinen ongelma tulevaisuudessa huomioiden tyypin II diabeteksen jatkuvasti lisääntyvä ilmaantuvuus.

Väitöskirjan ensimmäisessä osajulkaisussa tutkittiin sidekudoksen synteesiä ja tulehdusta kuvaavien verinäytteistä mitattavien biomarkkereiden, sydämen magneettikuvauksesta arvioidun sydänlihaksen sidekudoksen määrän ja sydämen täyttymisvaiheen eli diastolen toiminnan korrelaatiota 63 potilaan aineistossa. Huonompi diastolinen toiminta korreloitui sekä sydämen magneettikuvauslöydökseen että biomarkkereista PIIINP, Gal-3 ja sST2 pitoisuuksiin.

Muissa osajulkaisuissa arvioitiin uusien riskimarkkereiden kykyä ennustaa sydäntapahtumia prospektiivisessa 1946 potilaan tapaus-verrokkitutkimuksessa stabiilia sepelvaltimotautia sairastavilla diabeetikoilla ja ei-diabeetikoilla. Kahden vuoden seurannassa varsinkin poikkeava herkän troponiini T:n pitoisuus lisäsi diabeetikon sydänkuoleman tai sairaalahoitoon johtavan sydämen vajaatoiminnan riskiä 9,9 kertaiseksi. Keskimäärin 6,3 vuoden seurannassa poikkeavat herkkä TroponiiniT ja sST2 tasot yhdessä nostivat sydänperäisen äkkikuoleman riskin 6,4 kertaiseksi verrattuna niihin potilaisiin, joilla arvot olivat normaalit. Sydänperäisen äkkikuoleman tai sydänpysähdyksen riski oli aikuistyypin diabeetikoilla 2,6 kertainen verrattuna ei-diabeetikoihin. Sen sijaan muussa sydänkuolleisuudessa ei todettu eroa. Sairaalahoitoon johtavat sydämen vajaatoimintajaksot olivat myös selkeästi yleisempiä diabeetikoilla. Tässä tutkimuksessa vuosittainen kuolleisuus ei-diabeetikoilla oli 0,50 %, mikä on matalampi kuin samanikäisessä yleisessä suomalaisessa väestössä (0,59 %). Tutkimukset osoittivat että, aikuistyypin diabetes sepelvaltimotautipotilaalla huonontaa ennustetta selkeästi ei-diabeetikkoon verrattuna. Uudet riskimarkkerit, kuten herkkä TroponiiniT, liittyvät huonompaan ennusteeseen sepelvaltimotautia sairastavilla tyypin II diabeetikoilla. Näiden tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että aikuistyypin diabetekseen voi liittyä merkittävä riski sydänlihassairaudelle, joka voi johtaa sydämen vajaatoimintaan ja äkkikuolemaan.