Uudet ennusteelliset merkkiaineet haiman duktaalisessa adenokarsinoomassa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Luentosali 7, Oulun yliopistollinen sairaala
Väitöksen aihe
Uudet ennusteelliset merkkiaineet haiman duktaalisessa adenokarsinoomassa
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Joel Isohookana
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Syövän ja translationaalisen lääketieteen tutkimusyksikkö
Oppiaine
Syöpätaudit ja sädehoito
Vastaväittäjä
Professori Matti Eskelinen, Kuopion yliopistollinen sairaala
Kustos
Dosentti Peeter Karihtala, Oulun yliopistollinen sairaala
Uudet ennusteelliset merkkiaineet haiman duktaalisessa adenokarsinoomassa
Haiman duktaalinen adenokarsinooma on yksi aggressiivisimmista syöpäsairauksista. Viiden vuoden elossaoloennuste on vain lähellä 5 prosenttia. Diagnoosihetkellä 90% haiman adenokarsinoomista yltää haiman ulkopuolelle ja usein kasvain on jo lähettänyt etäpesäkkeitä. Kasvutaipumuksen sekä metastasoinnin takia kirurginen hoito on mahdollista vain 10–20% tapauksista. Liitännäissolunsalpaajahoito on aiheellista näissä kirurgisesti hoidetuissa tapauksissa. Kuitenkin vaikutus kokonaiselossaoloaikaan on melko vähäinen. Uusimman tutkimustiedon valossa haiman duktaalista adenokarsinoomaa pidetäänkin heterogeenisenä ryhmänä biologisesti ja ennusteellisesti erilaisia tautiryhmiä. Näiden tautiryhmien tunteminen ja tunnistaminen riittävän tarkkojen merkkiaineiden avulla olisi ensiarvoisen tärkeää, jotta hoitoja voitaisiin kohdentaa niistä hyötyville potilaille.
Väitöskirjatutkimuksen aineisto perustuu Oulun yliopistollisessa sairaalassa kirurgisesti hoidettujen 102 potilaan haiman adenokarsinoomanäytteisiin. Tutkimuksessa selvitimme immunohistokemiallisin menetelmin oksidatiivisen stressin merkkiaineiden, epigeneettisten histonimodifikaattorien sekä solusyklin säätelijöiden ja DNA-korjausentsyymien ilmentymistä kudosnäytteissä ja edelleen näiden merkkiaineiden ennusteellista arvoa kirurgisesti hoidetuilla haimasyöpäpotilailla. Tutkimuksessamme totesimme, että kasvainkudoksen Keap1-ilmentymä yhdistyi parempiennusteiseen taudinkuvaan. Antioksidatiivisten peroksiredoksiinien I, III, V ja VI ilmentyminen yhdistyi niin ikään suotuisampaan kasvaimen fenotyyppiin ja Prx I ja VI osoittivat ennusteellista arvoa. Havaitsimme lisäksi, että haiman adenokarsinooman biologiaan keskeisesti vaikuttavaa epigeneettistä säätelyä tapahtuu myös malignin haimakudoksen viereisessä haimakudoksessa. Solusyklin säätelijä CDK4:n ja DNA-korjausentsyymi FEN1:n voimakas ilmentyminen koko tutkimuspopulaatiossa sekä kohonnut MGMT:n ilmentyminen korkeimman riskin potilailla yhdistyivät huonompaan taudin ennusteeseen.
Väitöskirjatyön tutkimustuloksia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää, kun tutkitaan yksilöllisiä hoitomuotoja haiman adenokarsinoomaa sairastavilla potilailla. Koska epigeneettistä säätelyä tapahtuu myös syövän viereisessä haimakudoksessa, voidaan tulevaisuudessa tämän kudoksen arviointia mahdollisesti käyttää diagnostiikassa sekä hoidon optimoinnissa. MGMT:n mahdollinen rooli haiman adenokarsinooman kemoresistenssin kehittymisessä tulisi tulevaisuudessa selvittää.
Väitöskirjatutkimuksen aineisto perustuu Oulun yliopistollisessa sairaalassa kirurgisesti hoidettujen 102 potilaan haiman adenokarsinoomanäytteisiin. Tutkimuksessa selvitimme immunohistokemiallisin menetelmin oksidatiivisen stressin merkkiaineiden, epigeneettisten histonimodifikaattorien sekä solusyklin säätelijöiden ja DNA-korjausentsyymien ilmentymistä kudosnäytteissä ja edelleen näiden merkkiaineiden ennusteellista arvoa kirurgisesti hoidetuilla haimasyöpäpotilailla. Tutkimuksessamme totesimme, että kasvainkudoksen Keap1-ilmentymä yhdistyi parempiennusteiseen taudinkuvaan. Antioksidatiivisten peroksiredoksiinien I, III, V ja VI ilmentyminen yhdistyi niin ikään suotuisampaan kasvaimen fenotyyppiin ja Prx I ja VI osoittivat ennusteellista arvoa. Havaitsimme lisäksi, että haiman adenokarsinooman biologiaan keskeisesti vaikuttavaa epigeneettistä säätelyä tapahtuu myös malignin haimakudoksen viereisessä haimakudoksessa. Solusyklin säätelijä CDK4:n ja DNA-korjausentsyymi FEN1:n voimakas ilmentyminen koko tutkimuspopulaatiossa sekä kohonnut MGMT:n ilmentyminen korkeimman riskin potilailla yhdistyivät huonompaan taudin ennusteeseen.
Väitöskirjatyön tutkimustuloksia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää, kun tutkitaan yksilöllisiä hoitomuotoja haiman adenokarsinoomaa sairastavilla potilailla. Koska epigeneettistä säätelyä tapahtuu myös syövän viereisessä haimakudoksessa, voidaan tulevaisuudessa tämän kudoksen arviointia mahdollisesti käyttää diagnostiikassa sekä hoidon optimoinnissa. MGMT:n mahdollinen rooli haiman adenokarsinooman kemoresistenssin kehittymisessä tulisi tulevaisuudessa selvittää.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024