Vanhempien osallisuus ja teknologiapohjaiset interventiot tehohoidossa olevan vastasyntyneen toimenpidekivun lievittämisessä
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Luentosali P117 (Aapistie 5 B)
Väitöksen aihe
Vanhempien osallisuus ja teknologiapohjaiset interventiot tehohoidossa olevan vastasyntyneen toimenpidekivun lievittämisessä
Väittelijä
Terveystieteiden maisteri Anna-Kaija Palomaa
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Lääketieteen tekniikan ja terveystieteiden tutkimusyksikkö
Oppiaine
Hoitotiede
Vastaväittäjä
Professori Katja Joronen, Tampereen yliopisto
Kustos
Professori Tarja Pölkki, Oulun yliopisto
Vanhemmat haluavat lievittää tehohoidossa olevan vauvan kipua – myös teknologian avulla
Tehohoidossa olevien vastasyntyneiden vanhemmilla on halua ja valmiuksia osallistua lapsensa kivunlievitykseen. Lisäksi teknologiset ratkaisut voivat täydentää perinteisiä kivunhoitomenetelmiä.
Tehohoidon aikana vauvat altistuvat toistuville ja usein kivuliaille toimenpiteille. Tämä kuormittaa myös vanhempia, joille vauvan kipu on yksi keskeisistä huolenaiheista. Terveystieteiden maisteri Anna-Kaija Palomaan väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin vanhempien osallisuutta sekä teknologiapohjaisten interventioiden käyttöä tehohoidossa olevien vastasyntyneiden toimenpidekivun lievittämisessä. Aiempi tutkimustieto vanhempien kokemuksista ja osallistumiseen vaikuttavista tekijöistä on ollut vähäistä, samoin kuin teknologiapohjaisten interventioiden käytöstä.
Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin laadullisella kyselytutkimuksella tehohoidossa olevien vastasyntyneiden vanhempien näkemyksiä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat heidän osallistumiseensa lapsensa kivunhoitoon. Tulosten mukaan vanhempien osallistumista tukevat erityisesti hoitohenkilökunnan antama ohjaus, hyvä vuorovaikutus sekä selkeä vanhemman rooli. Osallistumista puolestaan estävät esimerkiksi tiedonpuute, hoitoympäristön rajoitteet ja vanhemmuuteen liittyvä epävarmuus.
Tutkimuksen toisessa vaiheessa toteutettu järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus osoitti, että teknologiapohjaisten kivunlievitysinterventioiden vaikuttavuus vaihteli, eikä niiden tehoa voitu yksiselitteisesti osoittaa verrattuna perinteisiin lääkkeettömiin menetelmiin.
Kolmannessa vaiheessa kuvailtiin teemahaastattelujen avulla tehohoidossa olevien vastasyntyneiden äitien kokemuksia lääkkeettömistä kivunlievitysmenetelmistä. Haastatteluihin osallistuneiden äitien vauvat olivat aiemmin osallistuneet satunnaistettuun kontrolloituun tutkimukseen, jossa arvioitiin näiden menetelmien vaikuttavuutta. Äitien mukaan suuhun annettava glukoosi oli helposti toteutettava menetelmä, mutta sen hyväksyttävyydestä ja vaikuttavuudesta esitettiin ristiriitaisia näkemyksiä. Digitaalinen äidin läsnäolo -interventio koettiin luonnolliseksi ja läheisyyttä tukevaksi, vaikka sen vaikuttavuutta pidettiin epävarmana. Ihokontaktia pidettiin vaikuttavana kivunlievitysmenetelmänä, joka samalla tuki äidin ja vauvan hyvinvointia, mutta sen toteuttaminen tehohoitoympäristössä koettiin toisinaan haasteelliseksi.
Tutkimuksen perusteella tehohoidossa olevien vastasyntyneiden kivunlievityksessä voidaan hyödyntää sekä perinteisiä että teknologiapohjaisia menetelmiä. Erityisen tärkeää on tukea vanhempien aktiivista osallistumista, sillä se edistää sekä vauvan että koko perheen hyvinvointia.
Tehohoidon aikana vauvat altistuvat toistuville ja usein kivuliaille toimenpiteille. Tämä kuormittaa myös vanhempia, joille vauvan kipu on yksi keskeisistä huolenaiheista. Terveystieteiden maisteri Anna-Kaija Palomaan väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin vanhempien osallisuutta sekä teknologiapohjaisten interventioiden käyttöä tehohoidossa olevien vastasyntyneiden toimenpidekivun lievittämisessä. Aiempi tutkimustieto vanhempien kokemuksista ja osallistumiseen vaikuttavista tekijöistä on ollut vähäistä, samoin kuin teknologiapohjaisten interventioiden käytöstä.
Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin laadullisella kyselytutkimuksella tehohoidossa olevien vastasyntyneiden vanhempien näkemyksiä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat heidän osallistumiseensa lapsensa kivunhoitoon. Tulosten mukaan vanhempien osallistumista tukevat erityisesti hoitohenkilökunnan antama ohjaus, hyvä vuorovaikutus sekä selkeä vanhemman rooli. Osallistumista puolestaan estävät esimerkiksi tiedonpuute, hoitoympäristön rajoitteet ja vanhemmuuteen liittyvä epävarmuus.
Tutkimuksen toisessa vaiheessa toteutettu järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus osoitti, että teknologiapohjaisten kivunlievitysinterventioiden vaikuttavuus vaihteli, eikä niiden tehoa voitu yksiselitteisesti osoittaa verrattuna perinteisiin lääkkeettömiin menetelmiin.
Kolmannessa vaiheessa kuvailtiin teemahaastattelujen avulla tehohoidossa olevien vastasyntyneiden äitien kokemuksia lääkkeettömistä kivunlievitysmenetelmistä. Haastatteluihin osallistuneiden äitien vauvat olivat aiemmin osallistuneet satunnaistettuun kontrolloituun tutkimukseen, jossa arvioitiin näiden menetelmien vaikuttavuutta. Äitien mukaan suuhun annettava glukoosi oli helposti toteutettava menetelmä, mutta sen hyväksyttävyydestä ja vaikuttavuudesta esitettiin ristiriitaisia näkemyksiä. Digitaalinen äidin läsnäolo -interventio koettiin luonnolliseksi ja läheisyyttä tukevaksi, vaikka sen vaikuttavuutta pidettiin epävarmana. Ihokontaktia pidettiin vaikuttavana kivunlievitysmenetelmänä, joka samalla tuki äidin ja vauvan hyvinvointia, mutta sen toteuttaminen tehohoitoympäristössä koettiin toisinaan haasteelliseksi.
Tutkimuksen perusteella tehohoidossa olevien vastasyntyneiden kivunlievityksessä voidaan hyödyntää sekä perinteisiä että teknologiapohjaisia menetelmiä. Erityisen tärkeää on tukea vanhempien aktiivista osallistumista, sillä se edistää sekä vauvan että koko perheen hyvinvointia.
Luotu 8.7.2026 | Muokattu 8.7.2026