Vanhempien osallisuus ja teknologiapohjaiset interventiot tehohoidossa olevan vastasyntyneen toimenpidekivun lievittämisessä

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Luentosali P117 (Aapistie 5 B)

Väitöksen aihe

Vanhempien osallisuus ja teknologiapohjaiset interventiot tehohoidossa olevan vastasyntyneen toimenpidekivun lievittämisessä

Väittelijä

Terveystieteiden maisteri Anna-Kaija Palomaa

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Lääketieteen tekniikan ja terveystieteiden tutkimusyksikkö

Oppiaine

Hoitotiede

Vastaväittäjä

Professori Katja Joronen, Tampereen yliopisto

Kustos

Professori Tarja Pölkki, Oulun yliopisto

Vieraile väitöstilaisuudessa

Lisää tapahtuma kalenteriin

Vanhemmat haluavat lievittää tehohoidossa olevan vauvan kipua – myös teknologian avulla

Tehohoidossa olevien vastasyntyneiden vanhemmilla on halua ja valmiuksia osallistua lapsensa kivunlievitykseen. Lisäksi teknologiset ratkaisut voivat täydentää perinteisiä kivunhoitomenetelmiä.

Tehohoidon aikana vauvat altistuvat toistuville ja usein kivuliaille toimenpiteille. Tämä kuormittaa myös vanhempia, joille vauvan kipu on yksi keskeisistä huolenaiheista. Terveystieteiden maisteri Anna-Kaija Palomaan väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin vanhempien osallisuutta sekä teknologiapohjaisten interventioiden käyttöä tehohoidossa olevien vastasyntyneiden toimenpidekivun lievittämisessä. Aiempi tutkimustieto vanhempien kokemuksista ja osallistumiseen vaikuttavista tekijöistä on ollut vähäistä, samoin kuin teknologiapohjaisten interventioiden käytöstä.

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin laadullisella kyselytutkimuksella tehohoidossa olevien vastasyntyneiden vanhempien näkemyksiä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat heidän osallistumiseensa lapsensa kivunhoitoon. Tulosten mukaan vanhempien osallistumista tukevat erityisesti hoitohenkilökunnan antama ohjaus, hyvä vuorovaikutus sekä selkeä vanhemman rooli. Osallistumista puolestaan estävät esimerkiksi tiedonpuute, hoitoympäristön rajoitteet ja vanhemmuuteen liittyvä epävarmuus.

Tutkimuksen toisessa vaiheessa toteutettu järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus osoitti, että teknologiapohjaisten kivunlievitysinterventioiden vaikuttavuus vaihteli, eikä niiden tehoa voitu yksiselitteisesti osoittaa verrattuna perinteisiin lääkkeettömiin menetelmiin.

Kolmannessa vaiheessa kuvailtiin teemahaastattelujen avulla tehohoidossa olevien vastasyntyneiden äitien kokemuksia lääkkeettömistä kivunlievitysmenetelmistä. Haastatteluihin osallistuneiden äitien vauvat olivat aiemmin osallistuneet satunnaistettuun kontrolloituun tutkimukseen, jossa arvioitiin näiden menetelmien vaikuttavuutta. Äitien mukaan suuhun annettava glukoosi oli helposti toteutettava menetelmä, mutta sen hyväksyttävyydestä ja vaikuttavuudesta esitettiin ristiriitaisia näkemyksiä. Digitaalinen äidin läsnäolo -interventio koettiin luonnolliseksi ja läheisyyttä tukevaksi, vaikka sen vaikuttavuutta pidettiin epävarmana. Ihokontaktia pidettiin vaikuttavana kivunlievitysmenetelmänä, joka samalla tuki äidin ja vauvan hyvinvointia, mutta sen toteuttaminen tehohoitoympäristössä koettiin toisinaan haasteelliseksi.

Tutkimuksen perusteella tehohoidossa olevien vastasyntyneiden kivunlievityksessä voidaan hyödyntää sekä perinteisiä että teknologiapohjaisia menetelmiä. Erityisen tärkeää on tukea vanhempien aktiivista osallistumista, sillä se edistää sekä vauvan että koko perheen hyvinvointia.
Luotu 8.7.2026 | Muokattu 8.7.2026