Varsistonhävityksen ja gibberelliinihapon vaikutuksia siemenperunaan (Solanum tuberosum L.) sekä tuotantotekniikoita mini- ja mikromukuloille pohjoisilla leveysasteilla

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Oulun yliopisto, Arina-sali (TA 105)

Väitöksen aihe

Varsistonhävityksen ja gibberelliinihapon vaikutuksia siemenperunaan (Solanum tuberosum L.) sekä tuotantotekniikoita mini- ja mikromukuloille pohjoisilla leveysasteilla

Väittelijä

Filosofian maisteri Elina Virtanen

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Luonnontieteellinen tiedekunta, biologian laitos

Oppiaine

Kasvifysiologia

Vastaväittäjä

Professori Pirjo Mäkelä, Helsingin yliopisto

Kustos

Professori Hely Häggman, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Siemenperunatuotanto pohjoisissa tuotanto-olosuhteissa

Siemenperuna on lähtökohta perunan (Solanum tuberosum L.) tuotantoketjussa ja siemenperunalta edellytetään hyviä sadontuotto-ominaisuuksia, jotta tuotanto olisi kustannustehokasta. Pohjoisissa tuotanto-olosuhteissa erityispiirteinä ovat valoisuudeltaan pitkät päivät ja kestoltaan lyhyet kasvukaudet. Lisäksi siemenperunoiden varastointijakso kestää useita kuukausia.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin vaikuttavatko pohjoiset tuotanto-olosuhteet tai tuotannossa tehty varsistonhävitys tai itämisen hallinta siemenperunoiden sadontuotto-ominaisuuksiin. Lisäksi selvitettiin siemenperunoiden ensimmäisen mukulasukupolven (mikro- ja minimukula) tuotantoa eri tekniikoilla.

Saatujen tulosten perusteella lajikeominaisuudet vaikuttivat tuotettujen siemenperunoiden ominaisuuksiin enemmän kuin tehty varsistonhävitys tai mukuloihin kasvukauden ja varastoinnin aikana kertyneet lämpösummat. Siemenperunoiden tuotantovaiheessa, sadon mukulakoon säätelyyn 75 päivää istutuksesta tehty varsistonhävitys nopeutti yhden lajikkeen taimettumista ja samalle lajikkeelle tehty gibberelliinihappo-käsittely itämisen hallintaan lisäsi myös mukulalukumäärää ns. jälkivaikutuksena. Varsistonhävitysmenetelmät lisäsivät siemenperunoiden kasvitautiriskiä. Mekaanis-kemiallisesti ja mekaanisesti varsistonhävitetyissä siemenperunoissa esiintyi seittirupea enemmän kuin luontaisesti kasvustonsa tuleennuttaneissa siemenperunoissa.

Siemenperunoiden ensimmäisten mukulasukupolvien tuottaminen kasvihuonekasvatuksena on työvoima-, energia- ja investointikustannuksia vaativaa. Tuotannon tehostamiseksi tutkittiin mikro- ja minimukuloiden tuotantoa eri teknologioilla; mikromukuloita tuotettiin bioreaktorimenetelmällä laboratoriossa ja minimukuloita hydroponisella menetelmällä kasvatushuoneissa. Tulokset osoittavat, että molemmat uudet menetelmät soveltuvat mikro- ja minimukuloiden massatuotantoon. Tutkimuksessa saatiin myös lisätietoa geneettisesti kehitysrytmiltään poikkeavien perunalajikkeiden käyttäytymisestä pitkän päivän tuotanto-olosuhteissa.
Viimeksi päivitetty: 6.5.2014