Ventraalihernioiden leikkaustekniikat

Ventraalihernia tarkoittaa vatsaontelon sisällön pullistumista vatsaontelon etuseinämän tyräportin läpi. Ventraalihernia on tavallisimpia kirurgisia ongelmia. Primäärin ventraalityrän esiintyvyys on jopa 20 % aikuisväestöstä. Lisäksi keskilinjan leikkaus johtaa arpityrään 10–30 %:lla potilaista. Tyristä aiheutuu kosmeettisen haitan lisäksi myös elämänlaadun laskua, kipua ja kureutumisen riski. Leikkaus on tyrän ainut parantava hoito. Eri tilanteisiin sopivia leikkaustekniikoita on esitelty kymmeniä.

Ensimmäisessä osatyössä verrattiin laparoskooppisen- ja hybridileikkauksen pitkäaikaistuloksia arpityrän hoidossa 5–10 vuotta leikkauksen jälkeen. Tyräportin sulku hybriditekniikalla ei vähentänyt tyrien uusiutumista. Tyrän uusiutumisen todennäköisyys molemmissa ryhmissä lähestyi 20 %. Elämänlaadussa tai kivussa ei ollut eroa.

Toinen osatyö oli retrospektiivinen parivertailututkimus avoimen transversus
abdominis release (oTAR) ja robottiavusteisen transversus abdominis release (rTAR) leikkauksen
lyhyen aikavälin tuloksista suurten arpityrien hoidossa. Sairaalahoidon kesto oli selvästi lyhyempi robottiavusteisesti leikatuilla. Lyhyen aikavälin vakavia komplikaatioita ja haavainfektioita oli enemmän avoimesti leikatuilla.

Kolmannen osatyössä selvitettiin esimuotoillun tyräverkon tuloksia napatyrän hoidossa. Tarkastelu sarjassa 488 potilasta leikattiin käyttäen Ventralex ST-verkkoa, joka asetettiin useimmiten preperitoneaaliseen tilaan. Seuranta-aikana (keskimäärin 68 kuukautta) tyrä uusiutui 2,5 %:lla ja uusintaleikkaukseen joutui 4,1 % potilaista.

Robottiavusteisen tekniikan käyttö suurissa arpityrissä vaikuttaa lyhentävän sairaalahoitoaikaa ja vähentävän komplikaatioita. Pienen napatyrän hoidossa avoleikkaus preperitoneaalisella esimuotoillulla verkolla tuottaa hyviä tuloksia.