Vuosikymmenten aikaskaalan kasvillisuusmuutokset pohjoisilla alueilla. Yhteys ilmastollisiin ja ei-ilmastollisiin muuttujiin.

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Keckmaninsali (HU106), Linnanmaa

Väitöksen aihe

Vuosikymmenten aikaskaalan kasvillisuusmuutokset pohjoisilla alueilla. Yhteys ilmastollisiin ja ei-ilmastollisiin muuttujiin.

Väittelijä

FM Tuija Maliniemi

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Luonnontieteellinen tiedekunta, Ekologian ja genetiikan tutkimusyksikkö, kasviekologia

Oppiaine

Kasviekologia

Vastaväittäjä

Professori Kari-Anne Bråthen, Tromssan yliopisto

Kustos

Dosentti Risto Virtanen, German Centre for Integrative Biodiversity Research, iDiv, Leipzig, Saksa / Oulun yliopiston Ekologian ja genetiikan tutkimusyksikkö

Lisää tapahtuma kalenteriin

Pohjoisten alueiden kasvillisuusmuutoksiin vaikuttavat ilmaston ohella monet paikalliset tekijät

Väitöstutkimuksessa selvitettiin viime vuosikymmenten aikana tapahtuneita muutoksia Pohjois-Fennoskandian luonnontilaisten tunturikankaiden ja metsien kasvillisuudessa. Kasvillisuusmuutoksia tutkittiin määrittämällä vanhoja kasvillisuusaineistoja uudelleen ja kokeellisen pitkäaikaisseurannan avulla.

Tulosten mukaan lumensuojaisempi tunturikangaskasvillisuus oli muuttunut voimakkaammin verrattuna vähälumisempien tunturikankaiden kasvillisuuteen. Selkein muutos oli variksenmarjan yleistyminen, joka kuuluu samaan ilmiöön globaalilla skaalalla havaitun pohjoisen tundran vihertymisen ja pensoittumisen kanssa. Variksenmarjan yleistyminen voi muuttaa merkittävästi tulevaisuuden tunturikangasyhteisöjä ja niiden biodiversiteettiä, minkä vaikutukset ulottuvat ekosysteemitasolle asti. Tulokset paljastivat myös, että jäkälien määrä on vähentynyt entisestään koko tutkimusalueella, mikä on haaste alueen poronhoidolle. Tunturikankaiden kasvillisuusmuutokset kytkeytyvät lämpenevään ilmastoon, lisääntyneeseen sadantaan ja porojen laidunnuspaineen muutoksiin. Metsäkasvillisuuden ajallinen muutos oli voimakkaampaa ravinteisissa lehtometsissä verrattuna karumpiin kangasmetsiin läpi tutkimusalueen. Lehtometsien lajit koostuvat pääsääntöisesti hyvistä kilpailijoista, jotka hyötyvät nopeammin resurssien, kuten lämpötilan, lisääntymisestä. Tämän tuloksen mukaan maaperän ravinteisuus on ominaisuus, jonka avulla voidaan ennakoida pitkäaikaisten kasvillisuusmuutosten voimakkuutta ilmastonmuutoksen aikana pohjoisten alueiden metsissä.

Yleisistä trendeistä huolimatta muutokset useissa yksittäisissä lajeissa, kasviryhmissä ja biodiversiteetissä olivat hyvin paikkasidonnaisia, mikä korostaa paikallisten tekijöiden merkitystä kasvillisuuden muokkaajina. Kokeellinen tutkimus tundran lumenviipymällä paljasti, että häiriöt, laidunnus ja maaperän kosteus vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaisiksi tundran kasviyhteisöt aikojen saatossa kehittyvät. Näin ollen paikallisten tekijöiden voimakkuus ja keskinäiset suhteet voivat jarruttaa tai edesauttaa ilmastonmuutoksesta johtuvia kasvillisuusmuutoksia.

Pohjoiset alueet lämpenevät yhä kiihtyvää vauhtia. Pohjoinen kasvillisuus, jolle on tyypillistä vastata hitaasti muuttuviin olosuhteisiin, voi reagoida muutoksiin ilmastossa viiveellä. Siksi kasvillisuuden monitorointia ja kasvillisuusmuutosten tutkimista on hyvin tärkeää jatkaa nopeasti muuttuvissa olosuhteissa.
Viimeksi päivitetty: 21.9.2018