Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja terveyspalveluiden käyttö

Väitöstutkimuksessa selvitettiin yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön liittyvää terveyspalveluiden käyttöä ja kustannuksia. Yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön todettiin liittyvän 112 % muuta väestöä suurempi terveyspalveluiden käyttö, joka näkyi niin perusterveydenhuollossa, somaattisessa erikoissairaanhoidossa kuin mielenterveyspalveluissakin. Sekä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö että fyysisten oireiden määrä liittyivät terveyspalveluiden suurkäyttöön väestössä.

Tutkimuksessa terveyspalveluita paljon käyttävistä potilaista 4 %:lla todettiin ajankohtainen yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Käytännön sovelluksena todettiin seitsemästä ahdistuneisuusoireita kartoittavasta kysymyksestä koostuvan GAD-7 seulontatyökalun suomenkielinen versio toimivaksi. Myös erikoissairaanhoidon kustannukset olivat korkeita potilailla, joilla diagnosoitiin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Ne olivat samaa tasoa masennuksen kanssa, jonka on jo aiemmin osoitettu aiheuttavan suuret yhteiskunnalliset kustannukset. Suurimmat kustannukset olivat potilailla, joilla ennen yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä oli todettu masennus tai jokin muu ahdistuneisuushäiriö.

Väitöstutkimus toteutettiin hyödyntäen neljää eri aineistoa. Oulunkaaren alueella tehtiin diagnostiset psykiatriset haastattelut vapaaehtoisille terveyspalveluita paljon käyttäville ihmisille, joilla testattiin myös GAD-7 seulontatyökalun suomenkielistä versiota. Tätä seulontatyökalua hyödynnettiin myös Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortin 46-vuoden iässä tehdyssä seurantatutkimuksessa, jossa kysyttiin myös terveyspalveluiden käytöstä sekä muista samanaikaisista sairauksista. Erikoissairaanhoidon kustannuksia tutkittiin hyödyntäen sairaaloiden poistoilmoitusrekisterin tietoja hoitojaksoista ja niihin liittyvistä diagnooseista sekä kansallisen sairaaloiden vertailutietokannan kustannustietoja.

Tutkimuksen tulokset korostavat yleistyneen ahdistuneisuushäiriön merkitystä terveyspalveluiden käyttöön ja kustannuksiin vaikuttavana tekijänä. Sen on aiemmin todettu olevan huonosti tunnistettu mutta elämänlaatua ja toimintakykyä heikentävä sairaus, jonka tunnistamisen tärkeyttä tutkimuksen tulokset korostavat.