Yöperhosten runsausmuutokset ja niiden seuraamukset havumetsävyöhykkeen metsälinnuille

Hyönteispopulaatioiden on maailmanlaajuisesti havaittu taantuneen voimakkaasti. Koska hyönteiset suorittavat kriittisiä toimintoja ekosysteemeissä, havainnot niiden laajamittaisesta vähenemisestä ovat herättäneet huolta mahdollisista trofiatasojen välisistä kerrannaisvaikutuksista. Tästä huolimatta tiedot hyönteisrunsauksien pitkäaikaismuutoksista tai niiden vaikutuksista ovat puutteellisia jopa hyönteistuntemukseltaan edistyksellisessä pohjolassa. Suomen boreaalisista metsistä kerättyjen pitkien seuranta-aineistojen avulla voidaan tutkia ilmaston- ja ympäristönmuutosten vaikutuksia hyönteisrunsauksiin ja hyönteisten rooleihin ravintoverkoissa. Tutkin (I) miten yöperhosten biomassa on muuttunut viime vuosikymmeninä, sekä mitkä ekologiset- tai elinkierto-ominaisuudet selittävät lajienvälisiä eroja runsausmuutoksissa; (II) säätelevätkö yöperhosryhmien runsausvaihtelut metsälintujen pesimätiheyksiä, kun tarkastellaan lintuja joko niiden lajiominaisuuksien perusteella ryhmiteltyinä, tai (III) lajikohtaisesti. Tutkimuksessani äytin yhteisöekologian uusimpia ja väkevimpiä työkaluja, dynaamisia lajien yhteisesiintymismalleja (JDSDM). Tulosteni mukaan (I) minkään tutkimani yöperhosryhmän kokonaisbiomassa ei ole vähentynyt koko Suomen mittakaavassa viimeisten 27 vuoden aikana. Perhosryhmien sisällä tiheysmuutoksissa oli kuitenkin suurtakin maantieteellistä vaihtelua. (II) Yöperhosten, ja etenkin kasvukauden alussa toukkana esiintyvien lajien runsausvaihtelut selittivät seuraavan vuoden lintujen pesimätiheyksiä varsinkin pohjoisboreaalisella metsävyöhykkeellä. Yöperhosravinnon saatavuus vaikutti etenkin paikkalintujen sekä pitkänmatkan muuttajien pesimätiheyksiin. Vaikutusten heikkeneminen siirryttäessä eteläisemmille vyöhykkeille osoittaa maantieteellistä muuntelua ravintoverkkovuorovaikutusten voimakkuuksissa. (III) Yöperhosravinnon saatavuuden vaikutukset yksittäisten lintulajien pesimätiheyksiin olivat pääasiassa heikkoja ja epäjohdonmukaisia, muutamia pohjoisboreaalisella alueella havaittuja biologisesti mielekkäitä yhteyksiä lukuun ottamatta. Voimakkaiden yhteyksien puuttuminen voi tarkoittaa, että metsälinnut saattavat olla ravinnonhankinnassaan joustavampia kuin on yleisesti ajateltu, mikä helpottaisi niitä selviämään tiettyjen saaliseläinten runsausnotkahduksista. Tämä väitöstutkimus korostaa kuinka yhdistelemällä seuranta-aineistoja voimme paljastaa, miten lajienväliset vuorovaikutukset vaikuttavat eliöyhteisöjen muuttumiseen maailmanlaajuisten ympäristömuutosten seurauksena.