Urheilussa kokonaisuus ratkaisee
Oma rytmi opintojen ja huippu-urheilun yhdistämisessä
Kun Anni Vuohijoki pikkutyttönä harrasti balettia, hän ei ajatellut tulevansa joskus olympiatason painonnostajaksi.
”Harrastin kaikkea mahdollista baletista yleisurheiluun. Painonnostoa olen tehnyt tosissani kahdeksan vuoden ajan”, lääketieteen opiskelija kertoo.
Vuohijoki haaveili lääkärin urasta jo lukiossa, mutta veljen kuolema abivuonna vei voimat pääsykokeisiin luvulta. Fysiikasta kiinnostunut nainen päätyi Tampereen teknilliseen yliopistoon ja valmistui rakennustekniikan diplomi-insinööriksi 2013.
Unelma lääkiksestä ei jättänyt rauhaan. Vuohijoki aloitti opinnot Oulussa syksyllä 2016.
”Kokonaisvaltainen hyvinvointi on alkanut kiinnostaa minua yhä enemmän. Minulle on iso juttu saada auttaa ihmisiä. Käytännön potilastyö on ehdottomasti se, mihin tähtään.”
Opintojen ja huippu-urheilun yhdistämisessä olennaista on ollut oman rytmin löytyminen.
”Suurin osa luennoista striimataan nettiin, joten pystyn katsomaan ne siellä missä minulle sopii. Tällä on iso merkitys. Treenaan kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneenviiteen tuntia viikossa, joten on olennaista, että pystyn hallitsemaan ajankäyttöäni”, Vuohijoki sanoo.
Harjoittelun ja luennot voi jopa yhdistää.
”Kun seuraan luentoa, voin samaan aikaan tehdä esimerkiksi mekaanista keppijumppaa tai sotkea kuntopyörää. Niissä ei tarvitse ajatella”, painonnostaja nauraa.
Ne opinnot, joissa läsnäolo on pakollista, Vuohijoki merkitsee kalenteriinsa hyvissä ajoin.
”Suunnittelen elämääni mieluiten jopa puoli vuotta etukäteen.”
Vuohijoki painottaa, ettei opintojen tehokkuutta mitata tunneissa vaan laadussa.
”Sama pätee harjoitteluun. Pyrin tyhjentämään pääni muista asioista ja keskittymään täysillä käsillä olevaan asiaan. Itsenäinen opiskelutyyli vaatii tietysti myös vastuun ottamista omista opinnoista. Ja työtä. En kuvittele, että opinnot hoituvat vasemmalla kädellä, vaikka urheilu onkin tällä hetkellä ykkönen.”
Kurinalainen nainen tunnustaa, ettei ole hyvä sietämään keskeneräisyyttä.
”Olen opetellut sitä. Ennen kun tein vaikka palapeliä, saatoin valvoa kolme päivää putkeen. Nykyään saatan tehdä kolme palaa päivässä, ja se on ihan ookoo”, Vuohijoki kertoo.
Oulussa vuorokaudessa on enemmän tunteja
Lääketieteen opinnoista on ollut harjoittelun suhteen ihan konkreettista hyötyäkin.
”Tietämykseni anatomiasta on kasvanut, ja olen esimerkiksi parantanut vauhtipunnerrustani ihan vain sillä että ymmärrän paremmin, mitä selän lihasta minun tulee käskyttää. Opiskelu on myös vahvistanut ymmärrystäni siitä, että kokonaisuus ratkaisee. Urheilusta riippumattomilla tekijöillä on myös merkittävä vaikutus lopputulokseen.”
Vuohijoki on viihtynyt hyvin Oulussa.
”Etäisyydet ovat täällä lyhyitä. Ei tarvitse odotella ruuhkissa ja käyttää aikaa siirtymisiin paikasta toiseen. Olen saanut vuorokauteeni lisää tunteja täällä. Huomaan sen siinä, että minulla on nykyään aikaa jopa rakkaalle käsityöharrastukselleni”, Vuohijoki paljastaa.
Tämä juttu on #UniOulu-lehden sisältöä.
