Etätyötauoilla rakennetaan yhteisöllisyyttä ja jaetaan tietoa

”Nähhäänkö kahavilla?” Myös etätyötauoilla rakennetaan yhteisöllisyyttä ja jaetaan tietoa

Torstain 12.3.2020 aamuyhdeksän kahvihetki jäi toistaiseksi viimeiseksi tavalliseksi kokoontumiseksi työpaikan taukotilassa. Korona ajoi tietotyöläiset koteihinsa, ja kahvit ja teet sai siitä lähtien keittää ja nauttia omissa oloissaan. Työpaikan taukokäytänteiden tutkijaa tilanne yhtäältä kuohuttaa ja toisaalta kiinnostaa monella tavalla. Mitä nyt, kun taukoja ei enää vietetäkään saman pöydän ääressä eikä uutta tilannetta voida pohtia yhdessä taukotilassa? Onhan nimittäin selvää, että globaali pandemia jos mikä vaatii pannukaupalla kahvia ja ankaraa puimista työtovereiden kesken.

Ajankohtaisten asioiden lisäksi taukotilassa on totuttu jakamaan sekä työhön että siviilielämään liittyviä kertomuksia, joista mehukkaimpia ja mieleenpainuvimpia kerrotaan aina uudelleen vuosien ja jopa vuosikymmenten ajan. Kaikki tuntevat tapauksen, kun töissä Ullan nenään lehahteli aika ajoin vieno vauvankakan tuoksahdus ja työpäivän päätteeksi paljastui, että tämän tuoreen äidin puseronhihaan oli hieroutunut sitä itseään. Tuttu on myös juttu siitä, kun Pirkko töistä lähtiessään istahti vauhdikkaasti parkkipaikalla odottavan auton etupenkille, mutta huomasi pian erehtyneensä autosta, sillä hämmästynyt kuljettaja olikin kollegan mies.

Myös vakavista aiheista, kuten huolista, peloista ja menetyksistä, jutellaan sopivan porukan kesken. Taukotilassa monenlaiset elämänkulkuun liittyvät tapahtumat piirtyvät yhteiselle kartalle, mikä rakentaa yhteisöllisyyttä ja vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Taukotilassa solmitaan sosiaalisia suhteita ja jopa elinikäisiä ystävyyksiä, mikä on merkityksellistä myös työnantajan näkökulmasta. Tutkimuksissa on nimittäin pantu merkille, että työpaikan sosiaaliset suhteet ja yhteisöllisyys ovat yhteydessä työssä viihtymiseen, työmotivaatioon ja työhyvinvointiin ja että organisaatio hyötyy siitä, että työntekijät viihtyvät työssään. Lisäksi yhteiset tauot edistävät työn sujuvuutta, sillä monenlaiset työongelmat ratkeavat taukotilassa, kun yhdessä kahvikupin äärellä setvitään esimerkiksi matkalaskuvyyhteä tai avataan tutkimussuunnitelman solmukohtia. Yhteiset tauot tekevät mahdolliseksi myös sen, että työntekijät voivat neuvotella epämuodollisesti työtä koskevista isoista ja pienistä linjauksista ja päätöksistä.

Ja mitäs sitten tapahtui, kun työnteko pandemian myötä muuttui teknologiavälitteiseksi ja siirtyi erilaisille verkkoalustoille? No, myös kahvitauot siirtyivät verkkoon. Nykyään lähetetään työkaverille WhatsApp-viesti ”Tuukko Zoomiin kahaville?” eli hyödynnetään teknologiaa myös epämuodollisessa kanssakäymisessä.

Fyysisen taukotilan vaihtuminen verkkoalustaksi on kuitenkin muuttanut taukoiluun liittyviä vuorovaikutuksen käytänteitä, mikä näkyy esimerkiksi taukojen aloituksissa. Ennen vanhaan fyysisessä työympäristössä taukoilijoilla oli käytössään kaikki kielellisen ja kehollisen vuorovaikutuksen resurssit sekä jaettu tila, joita hyödyntäen he valmistautuivat tulevaan kohtaamiseen ja aloittivat vuorovaikutuksen koordinoidusti. Esimerkiksi taukotilasta käytävälle kantautuva nauru auttoi virittäytymään tunnelmaan ja taukotilaan sisään kävelevä osallistuja saattoi hymyillä ja nyökätä ensitervehdyksen sekä kuulostella meneillään olevaa keskustelua samalla kun haki itselleen kahvia keittimestä.

Zoomissa sen sijaan tauolle saapuva osallistuja tupsahtaa keskelle vuorovaikutustilannetta, kun videoyhteys aukeaa. Osallistujat eivät siis pysty valmistautumaan kohtaamiseen samalla tavalla vaiheittain ja kehollisia resursseja hyödyntäen kuin kasvokkaisissa kohtaamisissa. Etätaukojen aloitukset poikkeavat kasvokkaisten taukojen aloituksista myös siten, että usein vuorovaikutus aloitetaan varmistamalla äänen kuuluvuus. Toisin sanoen etätaukojen tekniset ominaisuudet vaikuttavat selvästi vuorovaikutuksen kulkuun.

Etätyöskentely on väistämättä muuttanut työyhteisön kanssakäymistä, mutta on lohdullista, että tietyt asiat pysyvät. Myös etätaukoilijat osoittavat sosiaalista tukea ja solidaarisuutta toisiaan kohtaan: he kertovat kokemuksia ja tarinoita henkilökohtaisesta elämästä, tiedustelevat toisten kuulumisia, keskustelevat pandemiatilanteen aiheuttamista haasteista ja mahdollisuuksista sekä tarjoavat vertaistukea. Ja vauvankakka puseronhihassa jaksaa naurattaa yhtä makiasti kuin aina ennenkin.

Viitteitä:

Baruch-Feldman, C., Brondolo, E., Ben-Dayan, D. & Schwartz, J. (2008). Sources of social support and burnout, job-satisfaction, and productivity. Journal of Occupational Health Psychology 7(1), 84–93.
Kim, S., Y. Park & Niu, Q. (2017). Micro-break activities at work to recover from daily work demands. Journal of Organizational Behavior 38(1), 28–44.
Licoppe, C. (2017): Skype appearances, multiple greetings and ‘coucou’. The sequential organization of video-mediated conversational openings. Pragmatics, 27(3), 351-386.

 

Last updated: 1.12.2020