Kiinnostuin jo melko nuorena leipomisesta ja kondiittorin ammatista. Ajatus omasta kahvilasta eli haaveissani aina yläasteelle saakka, kunnes kielitiede ja kirjallisuus veivät minut mennessään viimeistään lukiossa. Lopulta akateeminen ura kutsui, ja yrittäjähaaveet unohtuivat.
Pysähdyn toisinaan pohtimaan, miksi ajatus yrittäjyydestä kariutui. Ehkä se johtui osittain siitä, ettei lähipiirissäni ollut paljon yrittäjiä, eikä entisen kotikyläni yritysmaisema ollut erityisen laaja. Toisaalta en muista opinto-ohjaajienikaan juuri kannustaneen minua ryhtymään yrittäjäksi. Yliopistossa suurimmalle osalle suomen kielen opiskelijoista pedattiin tietä opettajana tai muuna asiantuntijana.
Nyt kun toinen tutkintoni medianomina on jo voiton puolella, huomaan päätyneeni uudelleen kasvokkain yrittäjyyden kanssa. Tavanomaisten työelämätaitojen lisäksi olen oppinut aikaisempaa enemmän innovointi- ja yrittäjyystaitoja, ja freelancer-toimittajan työstä puhutaan yhtenä uravaihtoehtona. Tälle löytyy selvät perusteet, sillä esimerkiksi Töissä.fi-sivuston mukaan 13 prosenttia medianomeiksi valmistuneista työskentelee freelancerina tai yrittäjänä. Silti huomaan epäröiväni: voinko minä enää tässä vaiheessa ryhtyä yrittäjäksi?
Vuonna 2022 tehdyn Opiskelijasta yrittäjäksi -selvityksen mukaan 34 prosenttia korkeakouluopiskelijoista pitää yrittäjyyttä houkuttelevana työllistymisvaihtoehtona. Uusimman Nuorisobarometrin vastaajista puolestaan 29 prosenttia mielsi ajatuksen omassa yrityksessä työskentelemisestä tärkeäksi tulevaisuuden saavutukseksi. Siitä huolimatta Opetushallinnon tilastopalvelu Vipusen vuonna 2024 teettämän uraseurantakyselyn mukaan viisi vuotta sitten valmistuneista korkeakoulutetuista vain neljä prosenttia toimii itsenäisenä yrittäjänä tai ammatinharjoittajana.
Tulevaisuuttaan suunnittelevat nuoret ovat nyt monen haasteen edessä. Uutisotsikot puhuvat jatkuvasti heikosta taloudesta, kriiseistä, laahaavasta ostovoimasta, takkuavasta viennistä, kauppasodista, inflaatiosta ja korkeasta työttömyysasteesta. Myös yritykset ovat tukalassa tilanteessa, sillä Tilastokeskuksen yritysdemografia-tilaston mukaan vuoden 2025 ensimmäisellä neljänneksellä toimintansa aloitti 10 965 yritystä, mutta lopetti 21 433 yritystä. Synkät talousnäkymät luultavasti hillitsevät osaltaan yrittäjyyshaaveita, sillä Opiskelijasta yrittäjäksi -selvityksen mukaan 68,3 prosenttia vastanneista korkeakoulutetuista piti taloudellisia riskejä syynä sille, miksei yrittäjyys houkuttele.
Kouluilla ja oppilaitoksilla on oma roolinsa yrittäjävalmiuksien parantamisessa. Esimerkiksi opetussuunnitelmissa on jo pitkään huomioitu yrittäjyyskasvatus. Konkreettisten taitojen tarjoamisessa on kuitenkin yhä parannettavaa, sillä vuoden 2024 uraseurantakyselyn mukaan korkeakoulutetut eivät olleet erityisen tyytyväisiä eväisiin, jotka tutkinto antoi yrittäjäksi ryhtymiseen. Kaiken kaikkiaan 62 prosenttia vastanneista oli vähintään hieman eri mieltä väitteen kanssa. Vastaajien mielestä myös yrittäjyystaitojen opettamisessa oli toivomisen varaa. Asteikolla 1–6 maisterien tyytyväisyyden keskiarvo oli vain 2,0, ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden 2,8.
Synkät talousnäkymät ja koulutus eivät yksin selitä yrittäjyyteen liittyvää epävarmuutta, vaan sukupuolellakin on merkitystä. Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutissa tehty tutkimus tarkasteli yrittäjyyspotentiaalin sukupuolieroja Suomessa ja osoitti, että miehet pohtivat yrityksen perustamista enemmän kuin naiset. Tässä Global Entrepreneurship Monitorin (GEM) dataan perustuneessa tutkimuksessa huomattiin myös, että naiset pelkäsivät miehiä useammin epäonnistuvansa ja arvioivat kokemansa tiedot ja taidot heikommiksi. Lähes puolet yrittäjyyttä pohtivista naisista ei uskonut omaavansa tarvittavia taitoja, tietoa ja kokemusta.
Omalla kohdallani pelko epäonnistumisesta ja yrittäjyyden taloudellisesta epävarmuudesta ovat luultavasti suurimmat syyt sille, miksi en ole ryhtynyt yrittäjäksi. On lohduttavaa, etten ole näiden ajatusten kanssa yksin, mutta epäilysten hälveneminen vaatii vielä jotain muuta.
Jotta yrittäjyyteen liittyviä pelkoja voitaisiin purkaa, tarvitaan sekä konkreettisia toimia että muutosta asenteisiin. Etenkin pienet yritykset tarvitsevat nyt tukea, sillä yrittäjien joukosta valtaosa on yksin- tai mikroyrittäjiä. Myös naisia pitäisi rohkaista ryhtymään yrittäjäksi, sillä tällä hetkellä yrittäjistä vain kolmasosa on naisia.
Yrittäjyydestä pitäisi pystyä luomaan positiivinen kuva jo ennen korkeakouluopintoja. Yrittäjäkasvatukseen onkin onneksi tulossa muutoksia, sillä opetus- ja kulttuuriministeriö on päivittämässä vuonna 2017 julkaisemiaan yrittäjyyslinjauksia. Uusia linjauksia odotellaan vielä syksyyn 2026 asti, mutta ne toivon mukaan tuovat mukanaan positiivisia muutoksia.
Opiskelijoiden olisi hyvä pysähtyä pohtimaan tulevaisuuttaan myös itse. Vaikka yrittäjyys ei juuri nyt kiinnostaisi, yrittäjätaitojen opiskelusta voi olla myöhemmin arvaamatonta hyötyä. Siksi myös korkeakoulujen pitäisi tehdä tarjoamastaan yrittäjyyskoulutuksesta houkuttelevampaa, jotta yhä useampi tarttuisi niihin opintojensa aikana. Esimerkiksi Oulun yliopistossa on tarjolla 25 opintopisteen laajuinen mikroyrittäjyyden opintokokonaisuus, jonka voi käydä joko opintojen aikana tai niiden jälkeen avoimessa yliopistossa. Sama kokonaisuus on tarjolla myös Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoille ristiinopiskeluopintoina.
Yrittäminen ei saa jäädä synkeitä talousnäkymiä ja konkursseja maalailevien pessimististen puheiden varjoon. On kestämätöntä, että yrityksiä lopettaa enemmän kuin uusia syntyy, sillä Suomi tarvitsee kasvaakseen uusia yrittäjiä ja innovaatioita. Yrittäjämyönteisempi ilmapiiri ei kuitenkaan synny itsestään, vaan sitä pitää vahvistaa aktiivisesti kaikilla elämänaloilla ja koulutusasteilla.
Kirjoittaja: Maaria Tuisku, FM, medianomiopiskelija
Kuva: Minna Kilpeläinen
Tutkittua tietoa ja havaintoja yrittäjämäisellä sydämellä.
Kerttu Saalasti Instituutin blogissa kirjoitetaan instituutin tutkimusryhmien aiheista, yrittäjyyskoulutuksesta sekä instituutin yleisistä aiheista. Kirjoittajina alojen tutkijat, asiantuntijat ja verkostojen jäsenet.
Aiheitamme ovat: mikroyrittäjyys, tulevaisuuden tuotantoteknologiat, alueellinen erinomaisuus, mikroyrittäjyyskoulutus