Juha Seppänen – 0,3 % elämästä Kerttu Saalasti Instituutissa

Monen näytelmän juoni perustuu sille, että yhteisöön saapuu ulkopuolinen henkilö, joka sekoittaa yhteisön pakan ja tuo tapetille kaiken kansan ihmeteltäväksi yhteisön ilot, kivut ja sokeat pisteet. Kuten Tuomas Parkkisen Ruunajaiset-näytelmässä ”kaikkien gigoloiden isä” [sic], Don Valentino, saapuu ritarilinnaan, saavun minä Kerttu Saalasti Instituuttiin ulkopuolelta. En sentään pakkaa sekoittavana gigoloiden isänä, vaan media-alan moniosaajana, tradenomiopiskelijana sekä muusikkona. Yksi ensimmäisistä työtehtävistäni olikin toimia DJ:nä Kerttu Saalasti –seminaarissa bändini Junnan nimissä.
Juha Seppänen

Tieteestä viestijänä olen vasta-alkaja, mutta väitän, että melkein kaikki, mikä ihmisestä ulos tulee, on jonkinlainen viesti. Vaikka allekirjoittanut tuottaa akateemista viestintää lähinnä AMK:n esseissä ja opinnäytetöissä, ehkä vihkiytymättömyydessäni piileekin suurta arvoa viestinnän harjoittelijana tiedeinstituutissa: jos minunlaiseni tasaista klubimusiikkia rakastava verrattain keskiverto kansalainen saadaan ymmärtämään, että Future Manufacturing Technologies tarkoittaa esimerkiksi, että terästä voidaan 3D-tulostaa, instituutti toteuttaa tehtäväänsä hyvin.

Kolme kuukautta – harjoittelun kesto – on 0,3 prosenttia Suomessa vastasyntyneen elinajanodotteesta vuonna 2024. Ja koska edes näennäisen terveellisesti elävä ihminen nukkuu kolmasosan vuorokaudesta, on perusteltua kysyä, mitä harjoittelussa ehtii oppia?

Paljon, jos osaa kanavoida sisäistä sientään ja imeä kaiken ympärillä pörräävän tiedon. Ja vielä parempi lähtökohta on, jos rinta ei ole epärealistisen rottingilla, vaan ihmis-sieni -hybridi jättää mieleensä avoimen ja nöyrän tilan, jonne kätkeä kaikki Saalastin Kertun työntekijöiden kultaiset tiedonjyvät. Jyviä olen ehtinyt noukkia esimerkiksi pääasialliselta työnjohtajaltani Minna Kilpeläiseltä. Hänelle ehdin jo Oulaisten matkallamme iloita Kerttu Saalastin Mona Lisaa muistuttavasta hymystä ja siitä, miten minua ilahduttaa, että täällä tieteellä on kasvot.

Laulaja-lauluntekijä Olli Halonen laulaa haluavansa rakastaa ja tulla rakastetuksi. Minä, communications intern Juha Seppänen, taas ilmoitan haluavani hyötyä ja olla hyödyksi. Ja juuri näin onnistunut harjoittelu toimii: harjoittelupaikka saa riippakiven sijasta ihmisen, jolla on maailmalle vielä todistustaakkaa, ja vastaavasti harjoittelijaimmeinen saa todisteita, joilla voi höynäyttää seuraavan työpaikan avaamaan ovensa.

Myhäilköön siis Kerttu Saalasti ja eläköön hänen instituuttinsa vielä kauan allekirjoittaneen harjoittelun jälkeen.

Kirjoittaja: Juha Seppänen, Bachelor of Culture and Arts, tradenomiopiskelija, muusikko, yliopistoharjoittelija, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti

Kuva: Juha Seppänen

Luotu 17.8.2026 | Muokattu 21.8.2026