Elinkeinoministeri Sakari Puiston mukaan huoltovarmuus ei ole erillinen tavoite, vaan teollisen järjestelmän ominaisuus, joka syntyy silloin, kun kotimainen tuotantokyky ja teknologinen osaaminen, luotettavine toimitusketjuineen ovat riittävän vahvoja. Uudistuvan teollisuuden kasvu vahvistaa tätä kokonaisuutta. Se tuo lisää kotimaista valmistuskapasiteettia, nostaa teknologista tasoa ja voi vähentää riippuvuutta riskipitoisistatoimitusketjuista.
”Tuotantokyky edellyttää energiajärjestelmää, joka toimii kaikissa olosuhteissa. Puhdas sähkö on tärkeä tuotannontekijä, mutta sen rinnalla tarvitaan kotimaisia, säästä riippumattomia ja huoltovarmuusominaisuuksiltaan vahvoja energialähteitä, jotka ylläpitävät järjestelmän toimintakykyä myös poikkeusoloissa”, Puisto sanoo.
Puiston mukaan maat, jotka pystyvät tekemään investointipäätöksiä nopeasti ja kokonaisvaltaisesti, vetävät puoleensa suuria teollisia hankkeita. Yhdysvaltojen IRA-malli ja Kanadan teollisuusstrategia perustuvat juuri tähän logiikkaan.
”Suomi tarvitsee tavan arvioida investointien kokonaishyötyjä, jotta vaikutuksia pystytään aidosti vertailemaan ja painottamaan päätöksenteossa taloudellisia, työllisyys tai huoltovarmuushyötyjä. Tämä on erityisen tärkeää energiaintensiivisissä ja teknologisesti vaativissa hankkeissa, joissa investointihorisontitovat pitkiä ja pääomakustannukset merkittäviä”, Puisto kertoo.
Puiston mukaan Suomen resilienssi perustuu monikeskuksiseen teolliseen rakenteeseen. Esimerkiksi Oulu, Pohjanmaa, ja Kainuu muodostavat verkoston, jossa elektroniikka, teknologia, energia, mineraalit ja prosessiteollisuus ovat kytkeytyneet toisiinsa. Tämä rakenne hajauttaa riskiä ja mahdollistaa useiden kasvualustojen kehittymisen rinnakkain.
”Esimerkiksi voi myös nostaa Kanadan arktisen infrastruktuurin tai Yhdysvaltojen puolustusteknologia-investoinnit, joissa korostuu sama periaate. Kun teollinen kapasiteetti ja energiajärjestelmä ovat monipuolisia ja alueellisesti hajautettuja, koko järjestelmä kestää paremmin häiriöitä ja pystyy toimimaan myös epävarmoissa olosuhteissa”, Puisto kuvailee.
Puiston mukaan kestävä kasvu edellyttää tuottavuuden ja teknologisen kyvykkyyden vahvistamista. Se edellyttää tehokkuuden parantamista jokaista hyödynnettyä energia yksikköä kohden ja puhtaan energiatuotannon lisäämistä yleensä, kuitenkin siten, ettei vaaranneta kylmien kausien tai kriisitilanteiden energiantuotantoa.
”Automaatio, robotiikka itsessään tai tekoälyyn yhdisteltyinä tarjoavat polkuja tuottavuuden lisäämiseen merkittävästikin. Suomella on erinomaista automaatio-osaamista, jota ylläpitämällä ja kehittämällä voimme jatkossakin olla maailman johtavia”, Puisto sanoo.
”Suomen kannalta on tärkeä katsoa myös tuottavuutta esim. mineraaleissa koko arvoketjun yli. Suomelle on tärkeää, että suomalainen mineraali jatkojalostetaan mahdollisimman pitkälle Suomessa. Vain tällä tavalla saamme Suomeen jalostusketjun eri osista merkittävää lisäarvoa. Metsäpuolella on sama asia. Parempi tuottaa paperia kuin myydä raakatukkia”, Puisto jatkaa.
Oulun yliopiston yhteistyösuhteiden vararehtori Petteri Alahuhdan mukaan tutkimuksen ja teollisuuden yhteistyö on monilla aloilla nostettu strategiseksi prioriteetiksi tilanteessa, jossa teknologinen kehitys ja geopoliittinen epävarmuus muuttavat toimintaympäristöä nopeasti. Huoltovarmuusajattelu ja viime vuosina esillä olleet toimitusketjujen häiriöt ovat lisänneet kiinnostusta kotimaiseen ja eurooppalaiseen valmistuskapasiteettiin ja -osaamiseen.
"Yliopiston tehtävä on tuottaa tähän tutkimuspohjaista osaamista ja kouluttaa osaajia, jotka ymmärtävät nämä kytkennät. Oulun yliopiston Tulevaisuuden tuotantoteknologiat (FMT) -ryhmä yhdistää edistyneen valmistustutkimuksen teollisiin sovelluksiin ja alueen elinkeinoelämän tarpeisiin. Ryhmän työ kytkeytyy myös kokonaisturvallisuusajatteluun: valmistusosaaminen on osa huoltovarmuutta. Tämä on konkreettinen esimerkki yliopiston yhteiskunnallisesta vaikuttavuustehtävästä.”, Alahuhta arvioi.
Tekoälyn kehitys on teema, joka juuri tällä hetkellä vahvistaa tarvetta tutkimuksen ja teollisuuden yhteistyölle.
”Tekoälyn nopea kehitys muuttaa samanaikaisesti sekä tutkimuksen menetelmiä että tuotannon logiikkaa. Tämä luo tilanteen, jossa yliopiston ja teollisuuden on perusteltua kehittää ymmärrystä yhdessä. Siksi yhteistyölle on nyt otollinen hetki: yliopisto tuo tutkimuspohjaisen ymmärryksen, teollisuus sovelluskontekstit ja skaalaushaasteet”, Alahuhta kertoo.
Alahuhdan mukaan osaamiseen ja tutkimukseen pohjautuva yritystoiminta on tärkeässä roolissa. Suomi on pieni, vientiriippuvainen talous. Kilpailuetu rakentuu osaamiselle. Osaamis- ja tutkimuslähtöinen yritystoiminta on keskeinen osa suomalaisen yhteiskunnan menestystä. Oulun yliopisto edistää tutkimuslähtöistä liiketoimintaa useilla aloilla ja tuottaa samalla tietoa yrittäjyyden edellytyksistä. Jälkimmäistä tutkitaan järjestelmällisesti Kerttu Saalasti Instituutissa.
Patrian tutkimusinsinööri Eetu Kivirasi näkee lisäävän valmistuksen ennen kaikkea huoltovarmuuden, hajautetun tuotannon ja uudenlaisen varaosalogistiikan mahdollistajana. Hänen mukaansa yksi tärkeimmistä syistä lisäävän valmistuksen kehittämiseen Patrialla on kyky lyhentää toimitusaikoja ja valmistaa osia paikallisesti siellä, missä niitä tarvitaan. Tätä hän kuvaa digitaalisen kaksosen ajatteluksi, jossa fyysisten varaosien sijaan voidaan siirtää digitaalinen malli paikalliseen tuotantoon eri puolilla maailmaa.
Patrian näkökulmasta lisäävä valmistus ei ole vielä määrällisesti hallitsevassa roolissa, mutta sen merkitys kasvaa jatkuvasti erityisesti varaosatuotannossa, kenttäkorjauksissa ja asiakaskohtaisessa räätälöinnissä. Suurissa panssariajoneuvoissa ja teräsrakenteissa perinteiset valmistusmenetelmät ovat edelleen keskeisiä, koska esimerkiksi suojarakenteet vaativat erityisiä teräslaatuja. Sen sijaan pienemmissä osissa ja sisätilakomponenteissa lisävalmistus tarjoaa uusia mahdollisuuksia.
Kivirasi korostaa, ettei lisäävää valmistusta pidä nähdä vastakkainasetteluna perinteisen konepajateollisuuden kanssa. Hänen mukaansa teknologia täydentää perinteisiä menetelmiä erityisesti varaosissa, piensarjoissa ja räätälöidyissä ratkaisuissa. Tulevaisuudessa teknologian merkitys voi kasvaa erityisesti kriisitilanteissa ja hajautetussa tuotannossa, jossa tuotanto voidaan siirtää lähelle käyttöpaikkaa. Hän arvioi, että poikkeusoloissa tai sodankäynnissä lisäävän valmistuksen merkitys korostuu huomattavasti, koska tuotanto voidaan siirtää lähelle käyttöpaikkaa tai jopa etulinjaan. Tätä varten kehitetään muun muassa siirrettäviä konttiratkaisuja, joiden avulla osia voidaan valmistaa paikallisesti.
Lisäävän valmistuksen suurimpina haasteina hän näkee ajan, resurssien ja osaamisen puutteen sekä suunnitteluohjelmistojen korkeat kustannukset. Ympäristön kannalta lisäävä valmistus voi vähentää materiaalihukkaa ja parantaa resurssitehokkuutta, vaikka teknologiaan liittyy myös kierrätyshaasteita.
Pienillä yrityksillä on Kivirasin mukaan erittäin tärkeä rooli koko lisäävän valmistuksen ekosysteemissä. Hän kuvaa pk-yrityksiä alan “selkärangaksi”, sillä Euroopassa ei juuri ole suuria lisävalmistuksen jättiyrityksiä. Monet alan toimijat ovat pieniä, muutaman hengen erikoistuneita yrityksiä, jotka tuottavat teknologiaa ja valmistuspalveluja suurille teollisuusyrityksille.
Patrian, pk-yritysten ja tutkimuslaitosten yhteistyössä keskeinen rooli on FAME-verkostolla, joka kokoaa yhteen suomalaisia teollisuusyrityksiä, tutkimusorganisaatioita, yliopistoja ja lisävalmistuksen toimijoita. Verkoston kautta yritykset voivat jakaa tietoa, tehdä yhteisiä kokeiluja ja hyödyntää testausympäristöjä. Kivirasi pitää tätä yhteistyötä erittäin tärkeänä, koska se estää päällekkäistä kehitystyötä ja madaltaa uusien teknologioiden käyttöönoton kynnystä.
TRIDIAMin teknologiajohtaja Santeri Varis avaa metallien 3D-tulostuksen eli lisäävän valmistuksen mahdollisuuksia valmistavan teollisuuden uudistajana. Siinä ei jyrsitä kappaletta esiin suuresta metallimöykystä vaan luodaan se hitsaamalla metallilangasta. TRIDIAM hyödyntää WAAM-teknologiaa, joka mahdollistaa suurten kappaleiden tulostuksen.
Variksen mukaan teknologia on jo teollisuuden käyttöön valmis, mutta erityisesti metalliteollisuus etenee hitaasti, koska ala on tottunut perinteisiin valmistusmenetelmiin, kuten valuun ja levytöihin. Hänen mukaansa suomalaisessa teollisuudessa ei vielä täysin ymmärretä, miten laajasti 3D-tulostusta voisi hyödyntää. Teknologian suurin potentiaali liittyy suuriin metallikomponentteihin. TRIDIAMin äskettäin käyttöönottamalla 3D-tulostimella voidaan valmistaa jopa kahden metrin kokoisia ja 750-kiloisia kappaleita.
Varis korostaa, että 3D-tulostuksen maksimaalinen hyödyntäminen Suomessa edellyttää ennen kaikkea osaamisen lisäämistä. Hänen mukaansa maassa on jo nyt valtava määrä käyttämätöntä kapasiteettia: Suomessa arvioidaan olevan yli tuhat hitsausrobottia, joista suuri osa voitaisiin ohjelmistojen ja koulutuksen avulla valjastaa metallien 3D-tulostukseen ilman merkittäviä uusia laiteinvestointeja. Teknologia vaatii kuitenkin uudenlaista ohjelmisto-osaamista, suunnittelua ja ymmärrystä koko tuotantoketjussa. Yrityksiltä tarvitaan rohkeutta kokeilla uusia toimintatapoja ja valtiolta tukea osaamisen kehittämiseen.
Huoltovarmuuden näkökulmasta Varis pitää 3D-tulostusta erittäin merkittävänä teknologiana. Varaosia ei tarvitse varastoida suuria määriä, vaan yksi raaka-aine, kuten hitsauslanka, voi toimia lähtökohtana monenlaisten komponenttien valmistukseen. Tämä vähentää riippuvuutta pitkistä toimitusketjuista ja tekee tuotannosta ketterämpää. Varis nostaa esiin myös Ukrainan sodan esimerkkinä tilanteesta, jossa 3D-tulostus on mahdollistanut nopean tuotannon esimerkiksi droneihin liittyvissä ratkaisuissa. Hänen mukaansa myös Suomessa olisi jo nykyisellä robottihitsauskapasiteetilla mahdollista kasvattaa nopeasti kotimaista tuotantoa esimerkiksi puolustusteollisuuden tarpeisiin, jos olemassa olevien robottiasemien hukkakapasiteetti otettaisiin käyttöön.
Variksen mukaan tutkimuksen, yritysten ja oppilaitosten yhteistyö on ratkaisevaa koko teknologian kehitykselle. Hänellä on hyviä kokemuksia mm. FMT:n kanssa tehdystä tutkimusyhteistyöstä, jossa kehitystyö sujuu vastavuoroisella prosessilla. Hän näkee tärkeänä, että opiskelijat pääsevät kiinni uusimpaan teolliseen osaamiseen jo koulutuksen aikana ja että tutkimus sekä teollisuus kehittävät ratkaisuja yhdessä.
Apulaisprofessori ja Tulevaisuuden tuotantoteknologiat (FMT) -tutkimusryhmän vetäjä Antti Järvenpään mukaan teollisuutta uudistavat tällä hetkellä erityisesti uudet valmistusteknologiat, digitalisaatio sekä teknologian nopea halpeneminen globaalin kilpailun seurauksena. Hyvä esimerkki tästä on laserteknologia: vielä muutama vuosi sitten teolliset laserjärjestelmät olivat harvojen toimijoiden käytössä, mutta Kiinan voimakas tuotanto on romahduttanut hintatasoa nopeasti. Samalla tavalla kuin muovi-3D-tulostimet tulivat aikanaan kuluttajakäyttöön, myös laserteknologia on nyt siirtymässä yhä laajempaan käyttöön.
”FMT:n näkökulmasta merkittävässä roolissa ovat myös induktioteknologiat, joissa tutkimusryhmämme on ollut kansainvälisesti pioneeriasemassa. Induktiokuumennus on kriittinen mahdollistaja esimerkiksi kestävän terästuotannon kehittämisessä, mutta samalla se avaa uusia mahdollisuuksia myös lisäävän valmistuksen prosesseihin”, Järvenpää sanoo.
Järvenpään mukaan suurin haaste ei kuitenkaan enää ole pelkästään teknologia, vaan osaaminen ja ymmärrys siitä, mitä uusilla menetelmillä voidaan tehdä. Esimerkiksi hilarakenteita on voitu suunnitella laskennallisesti jo pitkään, mutta vasta nyt niitä pystytään valmistamaan käytännössä. Samalla opettellaan vasta hyödyntämään niiden todellista potentiaalia esimerkiksi implanteissa, lämmönvaihtimissa ja tärinänhallinnassa.
Yksi merkittävimmistä valmistusteknologioista Järvenpään mukaan on metallien lisäävä valmistus eli metallin 3D-tulostus. Teknologia mahdollistaa aiempaa kevyemmät, suorituskykyisemmät ja materiaalitehokkaammat rakenteet sekä täysin uudenlaisen suunnittelun. Erityisen kiinnostavana Järvenpää pitää suorakerrostustulostusta, jossa voidaan hyödyntää Suomen vahvaa hitsauslaitekantaa ja siihen liittyvää osaamista. Suomessa arvioidaan olevan noin 200 menetelmään soveltuvaa robottisolua, joista yksikään ei tällä hetkellä ole varsinaisessa tulostuskäytössä – tämä kertoo merkittävästä käyttämättömästä potentiaalista kotimaisessa teollisuudessa. Järvenpään mielestä lisäävää valmistusta ei pitäisi kuitenkaan nähdä yhtenä yksittäisenä valmistusmenetelmänä, vaan uutena työkaluna osana laajempaa valmistuksen työkalupakkia.
Huoltovarmuuden kannalta Järvenpää pitää lisäävää valmistusta kiinnostavana erityisesti siksi, että samalla tuotantolaitteistolla voidaan valmistaa hyvin erilaisia tuotteita ilman pitkiä valmistusketjuja. Samalla hän muistuttaa, että Suomessa ei tällä hetkellä ole metallijauheen tai tulostuslangan tuotantoa, mikä muodostaa riskin toimitusketjujen häiriötilanteissa. FMT:ssä kehitetäänkin tutkimusta, joka liittyy kotimaiseen materiaalituotantoon. Tulevaisuudessa myös pohjoismainen yhteistyö voi nousta tärkeään rooliin materiaalivirtojen ja kriittisten tuotantoresurssien turvaamisessa.
Järvenpää näkee tutkimuksen ja elinkeinoelämän yhteistyön ratkaisevan tärkeänä. Yritykset tuovat tutkimukseen todellisia käytännön haasteita, ja tutkimus auttaa löytämään uusia ratkaisuja, avaamaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia sekä rakentamaan kansallista osaamista. Tutkimuksen kautta syntyvää tietoa ja dataa voidaan jakaa avoimesti yritysten hyödynnettäväksi, jolloin pk-yritykset voivat rakentaa kilpailukykyä huomattavasti pienemmillä TKI-resursseilla.
Järvenpään mukaan avoin, jatkuva ja käytännönläheinen yhteistyö ja verkostot, kuten FAME-ekosysteemi, nopeuttavat tiedon siirtymistä käytäntöön ja vahvistavat Suomen kilpailukykyä.
HANZA Finlandin maajohtaja Jaakko Karjalainen kertoo yrityksen resilienssin perustuvan ennen kaikkea muuntautumiskykyyn, toimitusvarmuuteen ja laadukkaaseen tekemiseen. Sopimusvalmistajana HANZA toimii asiakkaidensa tarpeiden mukaan, joten kyky mukautua nopeasti muutoksiin on liiketoiminnan elinehto. Karjalainen korostaa, että kilpailua ei voiteta hinnalla vaan luotettavalla laadulla, toimituskyvyllä ja kyvyllä mukautua nopeasti uusiin tilanteisiin.
HANZA on panostanut vahvasti automaatioon erityisesti Oulaisten tehtaalla. Yritys on hankkinut muun muassa Euroopan suurimman automaattisen levynkäsittelylinjan, jossa materiaalien siirto, leikkaus ja varastointi tapahtuvat automatisoidusti. Karjalaisen mukaan automaation lisääminen vaatii kuitenkin suuria muutoksia tuotantoprosesseihin ja pitkäjänteistä kehitystyötä. Teknologinen kehitys ei kuitenkaan tapahdu nopeasti. Karjalainen kokee, että kehittämisyhteistyötä esimerkiksi tutkimus- ja innovaatioverkostojen kanssa pitäisi olla nykyistä enemmän.
Yrityksen resilienssiä vahvistaa myös alueellinen toimintamalli. HANZAlla on kahdeksan tehdasta Suomessa, ja niiden sijoittuminen pienemmille paikkakunnille nähdään strategisena etuna. Karjalaisen mukaan konepajateollisuuden osaaminen on Suomessa vahvasti alueellisesti keskittynyttä, ja monilla paikkakunnilla alalla on vuosikymmenten historia. Tämä näkyy erityisesti Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueilla, joissa metalliteollisuuden perinne on pitkä. Yrityksen näkökulmasta alueellinen sijoittuminen tuo myös kustannusetua. Samalla pitkäaikaiset työsuhteet vahvistavat yrityksen osaamispohjaa.
Työvoiman saatavuus ja osaamisen kehittäminen ovat Karjalaisen mukaan keskeisiä kilpailutekijöitä. Koska ammattilaiset sitoutuvat vahvasti kotiseutuihinsa, saattaa tuotannon muuton yhteydessä tulla osaamisvajetta. Joskus kaupunkien päätöksenteko ottaa aikaa, mutta Karjalainen kiittelee erityisesti Oulaisten kaupunkia hyvästä ja joustavasta yhteistyöstä. HANZA tekee tiivistä yhteistyötä myös ammattioppilaitosten kanssa. Karjalainen pitää toimivana rekrytointi- ja koulutusmallia, joissa uusia työntekijöitä koulutetaan yrityksen tarpeiden mukaisesti jo ennen työsuhteen alkua. Hän pitää tärkeänä myös sitä, että valmistavan teollisuuden merkitystä tuotaisiin nykyistä vahvemmin esiin nuorille.
Globaalin murroksen vaikutukset näkyvät Karjalaisen mukaan erityisesti raaka-aineiden hinnoissa ja saatavuudessa. Samalla hän näkee HANZAn tärkeänä osana Suomen energia- ja huoltovarmuusketjuja. Yritys valmistaa muun muassa sähkövarastointiin ja energiajärjestelmiin liittyviä tuotteita ja on viime vuosina tehnyt uusia avauksia myös puolustusteollisuuden suuntaan.
Business Finlandin rahoitusasiantuntija, materiaalitekniikan diplomi-insinööri Niina Merilaita kertoo Business Finlandin rahoittavan erityisesti hankkeita, joissa tavoitellaan maailmanluokan läpimurtoja, merkittävää teknologista uudistumista, kasvua ja kansainvälistä kilpailuetua, ei niinkään hankkeita, joissa tehdään pieniä parannuksia nykytoimintaan. Tällä hetkellä keskitytään Business Finlandin uuden strategian mukaisesti mm. Puhtaaseen siirtymään, energiajärjestelmiin ja -teknologioihin, liikkuviin työkoneisiin, meriteollisuuteen ja arktiseen osaamiseen sekä kriittisiin raaka-aineisiin ja mineraaleihin. Esimerkkeinä hän mainitsee fossiilivapaan teräksen kehitykseen ja vetypelkistykseen liittyvät ratkaisut, joilla nähdään olevan merkittäviä ympäristövaikutuksia ja vientipotentiaalia Suomelle.
Yritysten ja tutkimuslaitosten yhteistyö on Merilaidan mukaan yksi Business Finlandin keskeisistä toimintamalleista. Tyypillinen rahoitusmuoto on co-innovation-hanke, jossa yliopistojen tutkimusprojektien rinnalle rakennetaan yritysverkosto. Yrityksillä on omat kehityshankkeensa, mutta samalla mukana voi olla myös muita verkoston toimijoita, jotka tuovat projektiin materiaaleja, koneita, laitteita tai osaamista. Merilaidan mukaan tutkimusorganisaatioiden mukanaolo tuo hankkeisiin usein juuri sen uutuuden ja tutkimuksellisen syvyyden, jota Business Finland rahoituksessa etsii. Myös suurten yritysten vetämät veturihankkeet toimivat hyvin silloin, kun tarvitaan vahvaa teollista ekosysteemiä ja markkinaa vetävää suuryritystä.
3D-tulostus eli lisäävä valmistus on Merilaidan mukaan yksi teollisen murroksen kiinnostavimmista teknologioista, koska se haastaa perinteiset valmistusmallit ja avaa täysin uusia malleja tuotantoon ja toimitusketjuihin. Hänen mukaansa teknologian merkitys ei rajoitu vain yksittäisiin valmistusmenetelmiin, vaan se muuttaa koko ajattelutapaa siitä, miten tuotteita voidaan suunnitella, valmistaa ja ylläpitää.
Lisäävä valmistus mahdollistaa esimerkiksi varaosien paikallisen tuotannon, kevyemmät rakenteet, monimateriaalitulostuksen ja täysin uudenlaiset komponentit. Teknologian mahdollisuudet ulottuvat laidasta laitaan aina rakettimoottoreista lääketieteellisiin implantteihin ja elektroniikan tulostamiseen. Teknologian avulla vanhoja koneenosia voidaan skannata ja valmistaa uudelleen ilman suuria varaosavarastoja.
3D-tulostuksesta on mahdollista siirtyä myös 4D:hen, jolloin tulostettu kappale muuttaa myöhemmin muotoaan esimerkiksi ajan kuluessa tai olosuhteiden muuttuessa. Merilaidan mukaan juuri teknologian monimuotoisuus tekee siitä poikkeuksellisen kiinnostavan teollisuuden kehityksen kannalta. Hän korostaa myös, että lisäävän valmistuksen kustannusrakenne eroaa täysin perinteisestä valmistuksesta. Materiaalin sijasta keskeinen kustannustekijä on koneaika.
3D-tulostuksen ympäristövaikutuksia Merilaita pitää pääosin myönteisinä. Teknologiassa käytetään vain se määrä materiaalia, joka tuotteeseen tarvitaan, toisin kuin perinteisessä koneistuksessa, jossa suuresta materiaalikappaleesta poistetaan paljon ylimääräistä materiaalia. Tämä vähentää materiaalihukkaa merkittävästi. Lisäksi kierrätysmateriaalien käyttö voidaan yhdistää neitseellisiin raaka-aineisiin joustavasti.
Hän näkee Suomen vahvuutena osaamisen, tutkimusverkostot ja yhteiset kehitysympäristöt, joissa yritykset voivat kokeilla uusia teknologioita matalalla kynnyksellä. Laajempi käyttöönotto edellyttää hänen mukaansa ennen kaikkea rohkeutta, uteliaisuutta ja halua oppia uutta. Yritysten pitäisi uskaltaa kokeilla teknologiaa, vaikka ensimmäiset yritykset eivät heti onnistuisikaan. Hänen mukaansa ala muuttuu niin nopeasti, että ratkaisu, joka ei ollut mahdollinen kaksi vuotta sitten, voi olla täysin toimiva tänään oikean materiaalin, koneen ja asiantuntijan yhdistelmällä.
Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin johtaja, professori Matti Muhos kuvaa instituuttia sillanrakentajaksi tutkimuksen, yritysten ja uudistuvan teollisuuden välillä. Instituutti keskittyy tulevaisuuden tuotantoteknologioihin, yritysten kasvun johtamiseen, digitalisaation ja tekoälyn hyödyntämiseen sekä uusiin liiketoimintamalleihin, jotka auttavat yrityksiä uudistumaan ja skaalaamaan toimintaansa globaalisti.
”Teemme tiivistä yhteistyötä yritysten kanssa tutkimus- ja kehityshankkeissa, joissa syntyy uutta tutkimustietoa, osaamista ja käytännön ratkaisuja esimerkiksi data-analytiikan, tekoälyn ja kestävän tuotannon hyödyntämiseen. Teemme myös tilaistutkimusta”, Muhos kertoo.
Muhoksen mukaan institituutti tuottaa uutta tutkimustietoa, osaamista ja ratkaisuja, jotka vahvistavat yritysten ja yhteiskunnan kykyä toimia epävarmassa toimintaympäristössä, jossa on käynnissä useita samanaikaisia muutosprosesseja. Instituutissa tarkastellaan mm. toimitusketjujen kestävyyttä, datan hyödyntämistä päätöksenteossa sekä organisaatioiden ennakointi- ja muutoskyvykkyyttä – sitä, kuinka ennakoivasti, nopeasti ja vaikuttavasti kykenemme tarttumaan uusiin mahdollisuuksiin ja reagoimaan erilaisiin häiriötilanteisiin.
”Tutkimuksen keskeinen rooli on tuoda päätöksenteon tueksi luotettavaa tietoa ja uusia näkökulmia. Kestävä kasvu on seurausta mm. yrittäjyyteen ja positiiviseen riskinottoon kannustavasta kulttuurista, toimintaympäristöstä ja yhteiskunnallisista puitteista, teknologia- ja palveluinnovaatioista, sekä johtamisen, toimintamallien ja osaamisen jatkuvasta uudistumisesta läpi koko yhteiskunnan. Tutkimme erityisesti sitä, miten yritykset voivat skaalata taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä ratkaisuja meillä Suomessa ja globaalisti. Tutkimus toimii konkreettisena kasvun mahdollistajana, ei vain ilmiöiden tarkastelijana”, Muhos sanoo.
Muhoksen mukaan tutkimuksen ja elinkeinoelämän yhteistyössä tärkeintä on konkreettinen yhdessä tekeminen ja yhteiset tavoitteet. Muhos painottaa, että parhaat tulokset syntyvät silloin, kun yritysten käytännön haasteet ja tutkimusosaaminen kohtaavat. Tämä edellyttää jatkuvaa vuorovaikutusta, luottamusta ja kykyä muuttaa tutkimustieto konkreettisiksi ratkaisuiksi.
”Meille on tärkeää, että yhteistyö tuottaa mitattavaa arvoa yrityksille – kasvua, entistä parempaa kilpailukykyä ja uusia ratkaisuja”, Muhos sanoo.
Oulaisten kaupunginjohtaja Päivi Keisanen pitää Kerttu Saalasti -seminaarin päätöspuheenvuoron. Keisanen toteaa, että kaupungin yhteistyö paikallisen teollisuuden kanssa on erittäin hyvää ja kertoo siitä Oulaisiin saapuvalle yleisölle mielellään. Mm. HANZA Finlandin laajentuminen Oulaisissa on ollut tervetullut asia. Keisanen seuraa uudistuvien valmistusmenetelmien vaikutusta teollisuuteen mielenkiinnolla.
Myös Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin tekemä tutkimus ja yritysyhteistyö on herättänyt positiivista huomiota. Oulainen on yksi Kerttu Saalasti säätiön toiminnassa mukana olevista kaupungeista ja toivottaa tällä kertaa alueen eri kaupungeissa kiertävän seminaarin osallistujat tervetulleeksi Väinölänrannan tapahtumapuistoon.
Kerttu Saalasti -seminaarin sisällöstä vastaa Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin Tulevaisuuden tuotantoteknologiat (FMT) -tutkimusryhmä. Tapahtuman järjestävät Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti, Kerttu Saalasti säätiö, Oulaisten kaupunki ja Oulun yliopistoseura.
Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2026. Kerttu Saalasti -seminaari on osa Oulu2026-kulttuuriohjelmaa ja kulttuuri-ilmastonmuutosta.
Lue lisää ohjelmasta ja ilmoittautumisesta täältä:
Kerttu Saalasti -seminaari 19.8.2026: Kehittyneet valmistusteknologiat, uudistuva teollisuus ja kestävä kasvu – Miten Suomi pärjää globaalien muutosten keskellä?
Kirjoittajat: Minna Kilpeläinen, FM, KM, viestintäasiantuntija, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti ja puhujat
Kuvat: mm. Lauri Heikkinen, Minna Kilpeläinen, Mikko Törmänen, Niina Kivirasi, Niina Merilaita, Studio P.S.V., Studio LempiKuva ja Anu Mäkinen
Tutkittua tietoa ja havaintoja yrittäjämäisellä sydämellä.
Kerttu Saalasti Instituutin blogissa kirjoitetaan instituutin tutkimusryhmien aiheista, yrittäjyyskoulutuksesta sekä instituutin yleisistä aiheista. Kirjoittajina alojen tutkijat, asiantuntijat ja verkostojen jäsenet.