Päivän tärkeimmät teemat olivat tekijänoikeus, sen syntyminen ja taloudellinen hyödyntäminen tekoälyn aikakaudella. Tilaisuuden teemaan meidät johdatteli Teoston viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Vappu Aura. Auran mukaan ihmisten asenteet ja odotukset tekoälyn läpinäkyvyyteen ja tekijöiden oikeuksiin ovat vahvistuneet. Silti ihmiset eivät vastusta teknologiaa itsessään, vaan haluavat, että se kehittyy suuntaan, jossa se ei häivytä ihmistä ja tee ihmisestä merkityksetöntä.
Jos kuulet kaikuja 1800-luvun alun kehruukoneita tuhonneista luddiiteista, et ole yksin. Kulttuuriantropologi Giles Crouch kirjoittaa, että luddiitit eivät vastustaneet teknologiaa itsessään, vaan sitä, mitä se aiheutti heille ja yhteiskuntajärjestykselle. Musiikin Satamassa tuntui vallitsevan kohtuullinen konsensus siitä, että tekoälyhenkeä ei saa enää takaisin pulloon, eikä niin tarvitse välttämättä edes tehdä – kunhan ihmistä, ihmisen luovaa työtä ja sen arvoa ei lakaista datakeskuksen kynnysmaton alle.
Yliopistonlehtori Anton Ylikallion mukaan tekijänoikeuslain tarkoittama yksinoikeussuoja edellyttää luonnollisen henkilön itsenäistä ja omaperäistä henkisen luomistyön tulosta. Tekoälymalli ei siksi sellaisenaan voi olla lain tarkoittama tekijä. Iteratiivinen promptaus, jossa tekoälymallia pyydetään tekemään muutoksia käyttäjän kehotteiden perusteella, vie lopputulosta lähemmäksi lain henkeä ja suojan syntyä.
Mutta missä kohtaa ihminen on sitten promptannut tarpeeksi, jotta voi väittää teosta omakseen? Raja on veteen piirretty, ja oikeuslaitokset ympäri maailmaa etsivät vastauksia tähänkin kysymykseen.
Suomen Musiikkikustantajat ry:n toiminnanjohtaja Jari Muikun mukaan tarinoita ihmisen ja keinoälyn suhteesta taiteessa löytyy jo vuosikymmenten takaa. Esimerkiksi Suomen ensimmäinen tekoälysävellys syntyi Turun yliopiston sovelletun matematiikan laitoksella: Ohjelmoija Markku Nurminen syötti IBM 1130 –tietokoneelle Toivo Kärjen musiikkia. Sovittamalla IBM:n tuotoksia syntyi tango, Kesän muistatko sen?, joka julkaistiin vuonna 1967.
Asioiden mittakaava on tänään kuitenkin huomattavasti yksittäistä sävellystä suurempi. Nykyisessä murroksessa on Muikun mukaan erilaista se, että kysymykset ovat aidosti globaaleja.
Muikku nosti esille myös AI-musiikintekoalusta Udion toimitusjohtajan Andrew Sanchezin toukokuussa 2026 antaman haastattelun. Haastattelussa Sanchez kertoo, että yli 90 prosenttia Udion käyttäjistä hyödyntää alustaa luodakseen suosikkiartistiensa tai –kappaleidensa kaltaista musiikkia. Muikun mukaan musiikin suoratoistopalveluissa on myös valtava epäsuhta: palveluihin ladatuista kappaleista puolet on tekoälyllä tuotettuja, mutta kuunteluista vain 1 % kohdistuu AI-musiikkiin.
Juristi Herkko Hietasen mukaan tekijänoikeuslaki pitää tekijänä sitä, jonka nimi on teoksessa – jollei toisin näytetä. Tekoälyn aikakaudella pelkkä nimi ei enää välttämättä riitä, ja oma vakuuttelu jää ohueksi ilman todistusaineistoa.
Musiikintekijän onkin hyvä säilyttää luomisprosessistaan näyttöä. Näyttöä voivat olla esimerkiksi DAW-projektit ja niiden versiohistoria, puhelimen äänimuistiinpanot tai demot ja välimiksaukset. Jos taas käyttää tekoälypalvelua musiikin tekemiseen, on hyvä viedä palvelusta ulos kehotehistoria ja höystää sitä muistiolla, johon kirjaa tarkalleen, mitkä ratkaisut ihminen teki itse.
Säveltäjämuusikko Max Savikangas aloitti oman osuutensa esittämällä yhdessä äänisuunnittelija Anders Pohjolan kanssa teoksen AI Viola?. Improvisaation perustuvassa teoksessa Savikangas soittaa triona kahden hänen musiikkinsa pohjalta koulutetun tekoälyalttoviulistin kanssa. Kokeellisen lähestymistavan mahdollistaa IRCAM Somax2 -ohjelma, jonka aineistoksi on annettu Savikankaan omat teokset. Teoksessa Savikangas ei kokenut soittavansa koneen kanssa, vaan kahden hieman oudon kollegan kansa. Hän ajattelee, että AI-kollegoiden musiikillinen muisti on hänen omaansa, mutta tapa liikkua musiikissa taas kollegoiden oma tapa.
Kuinka ylpeä yksilö voi olla teoksesta, jonka (tekoäly) loi muutamalla klikkauksella sen sijaan, että olisi hionut taitojaan vuosikymmeniä? Ja että kaiken tämän mahdollistaa ihmiskunnan kollektiivisen kulttuuriomaisuuden luvaton käyttö, minkä hedelmät poimii loppuviimein puolijohdevalmistaja Nvidia?
Muistan, kun vielä ennen koronaa tekoälystä kuuli vain kaikuja käytävillä, ja tekoäly musiikin tekemisessä tarkoitti neuroverkkopohjaisia miksaus- ja masterointityökaluja. Ammattilaisfoorumeilla työkaluista pääasiassa pidettiin, ja ne koettiin avustavina, ei oman työpaikan anastajina.
Olen syyllistynyt itsekin tekoälyhassutteluun. Teknouteliaana tartuin uuteen työkaluun, ja tein muun muassa erilaisia Will Smith syö spagettia -versiointeja. Lopputulokset olivat kuitenkin vielä niin abstrakteja houreunia, että omatuntoni pysyi puhtaana. Sen jälkeen on paljon vettä virrannut datakeskusten jäähdytysputkissa.
Omasta taiteestani pidän tekoälyn toistaiseksi erossa. En siksi, että pelkäisin muiden tuomiota, vaan siksi, että päädyn ikuisten kysymysten äärelle: mitä minä olen, jos en saa kokea luomisen tuskaa? Mitä minä olen, jos en saa kokea päivittäistä ”olen arvoton maan matonen–olen jumalten kuningas” -vuoristorataa? Ainakin huonotkin teokseni ovat omia teoksiani – paitsi että taiteilija ei koskaan elä tyhjiössä.
Totta kai tekoälyn käytössä on monia asteita avustavasta täysin generatiiviseen, mutta silti soisin sen mieluummin pesevän pyykkini kuin säveltäväni biisini. Mutta mitä sanoisivat vaikka hotellien siistijät – olisivatko he katkeria robottien viedessä heidän työnsä?
Varmaa olen vain siitä, että muutos on ainut pysyvä asia. Ja että tipun kehityksen kelkasta alle puolimatkassa eläkeikään, jos työnnän pääni pensaaseen. Mutta kun joskus tekoälyyn kosken, muistan myös auliisti kiittää sitä. Muistakoon Skynet ja terminaattorit kohteliaisuuteni.
Kirjoittaja: Juha Seppänen, muusikko, Bachelor of Culture and Arts, viestinnän harjoittelija, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti.
Kuvat: Minna Kilpeläinen ja Juha Seppänen
Lähteet:
Giles Crouch: The Four Luddites of the AI Age. Medium.
Richard M. Assmus, Brian W. Nolan: Supreme Court Denies Cert in AI Authorship Case – Updated with Comments from Dr. Thaler. Mayer Brown.
Tim Ingham: Gardens’ in AI music, Warner-Suno, and why he’s skeptical of attribution engines. Music Business Worldwide.
Jenni Kyntälä: Saksalainen tuomioistuin vahvisti: musiikkia ei voi käyttää tekoälypalveluiden raaka-aineena ilman suostumusta. Teosto.fi
Laura Michelle Davis: Nvidia’s $150 Billion Buyback: A Lifeline for AI Hype, Not Everyday Investors. cnet.com
Tutkittua tietoa ja havaintoja yrittäjämäisellä sydämellä.
Kerttu Saalasti Instituutin blogissa kirjoitetaan instituutin tutkimusryhmien aiheista, yrittäjyyskoulutuksesta sekä instituutin yleisistä aiheista. Kirjoittajina alojen tutkijat, asiantuntijat ja verkostojen jäsenet.