Professori Matti Muhoksen, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin johtajan, mukaan tänä vuonna 25 vuotta täyttävän Kerttu Saalasti Instituutin toiminnan ytimessä on ollut alusta saakka tutkimustietoon perustuva yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Instituutti on alueellinen, valtakunnallinen ja kansainvälinen uuden tiedon tuottaja ja osaamisen edistäjä. Se tuottaa tietoa alueellisesta erinomaisuudesta, tulevaisuuden tuotantoteknologioista ja kestävästä energialiiketoiminnasta sekä mikroyrittäjyydestä.
Instituutilla on OKM:n asettama mikroyrittäjyyden tutkimuksen ja koulutuksen valtakunnallinen tehtävä. Tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitien mukaan kyseessä on lupaus siitä, että pienet yritykset ja paikallinen osaaminen nähdään keskeisinä tekijöinä kestävän kasvun rakentamisessa.
Muhoksen mukaan instituutin työ linkittyy vahvasti Oulun yliopiston pitkän aikavälin strategiaan ja Kerttu Saalastin perintöön. Yliopiston strategian mukaisesti pohjoinen kädenjälkemme on globaali.
Oulun yliopiston rehtori Arto Maanisen mukaan pohjoinen kädenjälki on osaamista, jossa yhdistyvät pohjoisen luonnon erityispiirteet ja yhteisöjen sitkeys ja kyky uudistua. Se on ratkaisuja, jotka tukevat pienten ja keskisuurten yritysten kasvua, vahvistavat digitalisaation ja kestävän kehityksen edellytyksiä sekä avaavat tietä uusille innovaatioille.
Arto Maaninen pitää Kerttu Saalasti Instituuttia hyvänä esimerkkinä siinä, että korkeakoulutus ja tutkimus kuuluvat kaikille – myös pohjoisen ja maaseudun yhteisöille.
“Kerttu Saalasti Instituutti perustettiin ajatuksesta, että korkeakoulutus, tutkimus ja uuden tiedon synnyttäminen eivät kuulu vain suuriin, vaan myös pohjoisen ja maaseudun yhteisöihin. Ajatus oli aikanaan edistyksellinen ja se on osoittautunut vuosien varrella yhä ajankohtaisemmaksi”, Maaninen sanoi.
Oulun kaupunginjohtaja Ari Alatossava teki aikoinaan Nivala-Haapajärven seutukunnan projektissa selvityksen yliopistotoiminnan mahdollisuuksista alueella ja toimi ensin Oulun eteläisen instituutin nimellä toimineen instituutin perustamisen aikaan myös yliopistotyöryhmän sihteerinä. Hänen mukaansa 1990-luvun laman keskellä syntynyt idea yliopiston pysyvästä läsnäolosta Nivalan seudulla ja Oulun eteläisellä alueella vaati paljon rohkeutta ja yhteistyöhalua, jossa mukana olivat myös opiskelijat ja yritykset.
Alatossavan mukaan instituutin syntyminen perustui määrätietoiseen aluekehitykseen, jonka taustalla olivat mm. EU:hun liittyminen ja seutukuntien perustaminen. Kansainvälisen Triple Helix -mallin mukaan haluttiin synnyttää akateemisen tutkimuksen, teollisuuden ja hallinnon vuorovaikutusta taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen vahvistamiseksi. Älykkään erikoistumisen ajatuksen mukaisesti instituutin perustamisvaiheessa nähtiin luontevaksi alkaa vahvistaa mm. ohutlevytuotantoon ja teollisuuteen sekä Pyhäsalmen kaivokseen liittyvää tutkimusta.
Arto Maaninen kiitti instituuttia myös siitä, että se on rakentanut verkoston, joka tukee sekä alueellista elinvoimaa että kansainvälistä näkyvyyttä. Maanisen mukaan paikallisesti syntynyt osaaminen voikin parhaimmillaan toimia globaalina suunnannäyttäjänä. Pohjoinen kädenjälki näkyy kunnissa, yrityksissä ja yhteisöissä, mutta se kuuluu myös kansainvälisissä tieteellisissä keskusteluissa.
Maanisen mukaan yliopiston tämän hetken ja tulevaisuuden haasteet ovat ilmastonmuutoksen hillintä, vihreä siirtymä, digitalisaation ja tekoälyn hyödyntäminen sekä alueellisen elinvoiman turvaaminen. Näihin yliopistolla ja instituutilla on kaikki edellytykset vastata.
Tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie korosti seminaarin videotervehdyksessään erityisesti vihreän siirtymän ja TKI-yhteistyön merkitystä alueellisessa kasvussa.
Talvitien mukaan vihreä siirtymä ei ole vain ekologinen, vaan myös taloudellinen ja sosiaalinen mahdollisuus – erityisesti maaseutualueille, joilla on osaamista ja tahtoa uudistua. Tulevaisuuden elinvoimaiset ja houkuttelevat alueet rakentuvat osaavien, rohkeiden ja yritteliäiden ihmisten varaan. Väestön vähenemisestä ei pidä lannistua, vaan etsiä uusia ratkaisuja.
Talvitien mukaan yritysten ja TKI-toimijoiden yhteistyö on avainasemassa, kun rakennetaan kestävää siirtymää sekä kilpailukykyä ja kestävää kasvua alueille. Hallituksen miljardiluokan panostukset tutkimukseen ja kehitykseen ovat edesauttamassa tätä. Talvitie peräänkuuluttaa rohkeita kokeiluja, uusia kumppanuuksia ja pitkäjänteistä yhteistyötä. On tärkeää tunnistaa omat vahvuudet, varmistaa riittävä osaajien määrä ja uskaltaa investoida.
Alueellisen erinomaisuuden tutkimusryhmän johtajan, dosentti Ossi Kotavaaran, mukaan on tärkeää pystyä tunnistamaan ja myös tunnustamaan pienempien paikkakuntien rooli yrittäjyyden, viennin ja myöskin nopean kasvun alustoina. Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutissa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että todella monessa kunnassa on kyky luoda kasvua. Monille maaseutumaisille alueille – erityisesti Pohjois-Pohjanmaalta Etelä-Pohjanmaalle sekä Lappiin – on syntynyt mikroyritysten kasvukeskittymiä. Esimerkiksi Nivalan ja Ylivieskan alueilla ja niiden ympärillä olevilla alueilla on mikroyrityksissä tapahtunut liikevaihdon kasvua ja vahvaa vientiä suhteessa alueen väestöön.
Mikroyritykset muodostavat 95 % Suomen yrityksistä ja merkittävän osan työpaikoista. Niillä onkin iso merkitys monien maaseutumaisten alueiden taloudelle. Kotavaaran mukaan työllistävyys ja liikevaihto on vähentynyt lyhyellä aikavälillä, mutta mikro- ja pk-yritysten liikevaihto on kasvanut yli vuosikymmenen tarkastelussa valtaosassa kunnista.
Gaselliyrityksiä eli nuoria ja nopeasti kasvaneita yrityksiä puolestaan on paitsi suurilla kaupunkiseuduilla, myös ydinmaaseudulta ja muutamissa tapauksissa myös harvaan asutulla maaseudulla.
Kunnallisalan kehittämissäätiön toimitusjohtaja Jenni Airaksinen kertoi omassa key note -puheenvuorossaan, että suomalaisessa elinvoimakeskustelussa keskitytään jopa liikaa kasvuun ja pelkkään väestönmuutosten seurantaan ja kauhistellaan monien alueiden näivettymistä. Elinvoima ei Airaksisen mukaan edellytä kasvua, mutta uusiutumista kyllä. Se edellyttää uusiutumista väestössä, elinkeinoissa, toimintatavoissa ja kaikessa siinä, mistä voidaan luoda toimeliaisuutta. Hallinnon pitäisi luoda tulevaisuususkoa ja luottamusta siihen, että ongelmat pystytään ratkaisemaan. Tämä houkuttelee myös sijoittajia.
”Kasvuun ja väestönmuutosten seurantaan perustuvasta elinvoimatarinasta pitäisi ruveta löytämään uusia vivahteita erilaisissa paikoissa ja erilaisilla alueilla. Kaikkien alueiden tehtävänä on itse löytää ne elinvoimatarinan vivahteet, jotka sitten luovat uudelleen mahdollisuutta uusiutumiseen ja toimeliaisuuteen”, Airaksinen sanoi.
Airaksisen mukaan moniarvoisuus pitää olla aluekehittämisessä aina läsnä. Kaikilla alueilla ei tarvitse olla samanlaisia asioita, koska jokaisella alueella on erilaiset lähtökohdat, vahvuudet ja heikkoudet. Joka puolella Suomea ei esimerkiksi ole ns. lantapotentiaalia, jonka pohjalta luoda biokaasulaitoksia, kuten Nivalan alueella. Jokaisella alueella on siis vapaus – ja vastuu – panostaa erilaisiin asioihin, niihin, joihin se on tehokkainta. On hyvä myös uskaltaa epäonnistua.
Airaksisen mielestä ei kannattaisi katsoa määrää vaan laatua. Ongelmana on se, että elinvoiman mittaamiseen ei ole olemassa oikeanlaisia mittareita, joilla voitaisiin kuvata laatua, monipuolisuutta ja moniulotteisuutta. Elinvoiman ydinelementit ovat resurssit, verkostot ja uusiutuminen. Resurssit eivät ole pelkästään euroja vaan ihmisiä, yrityksiä, osaamista, teknologiaa ja innovaatiopotentiaalia. Vaikkapa lantaa.
Suomen Yrittäjien elinkeinopolitiikan johtaja Harri Jaskari on toiminut tutkijana, yrittäjänä ja poliittisena päättäjänä. Työurallaan hän on huomannut, että tutkimuksen ja muun elämän pitäisi lähentyä entistä enemmän. Näin voitaisiin hyödyntää tuloksia myös päätöksenteossa.
Jaskarin mukaan pitäisi tutkia enemmän sitä, miksi Suomessa ei olla kasvuhalukkaita. Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutissa tehdyn pohjoismaisen vertailun mukaan Suomessa ollaan äärimmäisen varovaisia ja luodaan ensin useampia strategioita, joita seurata, kun taas esimerkiksi Islannissa uskalletaan epäonnistua ja suhtautua epäonnistumisiin kiinnostavina tarinoina.
Jaskarin mukaan vuonna 2016 puolet yrityksistä halusi kasvaa joko voimakkaasti tai mahdollisuuksien mukaan, mutta kasvuhalukkuus tipahti välillä jo 31 prosenttiin. Tällä hetkellä ollaan onneksi hieman nousussa, ja ilahduttavaa on, että nuorista 51 prosenttia suunnittelee aloittavansa yrittäjänä.
Tutkimisen arvoista on myös se, miksi Suomessa on maaseutualueita, joihin syntyy kasvuyrityksiä. Monen mielestä voi olla yllättävää, että ns. kultaisen kolmion eli Helsingin, Tampereen ja Turun ulkopuolella tapahtuu myös kasvua. Myös mikroyritysten merkitystä on vähätelty, ja siihen voidaan tehdä tutkimuksella muutos.
Alueellisen erinomaisuuden tutkimusryhmän kehityspäällikkö Jari Joutsenvaara Kerttu Saalasti Instituutista kysyi omassa puheenvuorossaan, olemmeko resurssiperiferia.
Joutsenvaaran mukaan resurssiperiferia – kuten Pohjois-Suomi ja Maaseutu-Suomi – on paikka, joka on täynnä luonnonvaroja, mineraaleja, metsiä, energiaa, osaamista ja ihmisiä, mutta jossa päätökset, arvonluonti ja näkyvyys tapahtuvat usein muualla. Paikka, joka antaa paljon, mutta ei aina itse hyödy siitä. Pääkonttorit ja arvoketjun myöhemmät investoinnit ja voitot keskittyvät Helsinkiin, Brysseliin tai vielä kauemmaksi.
Joutsenvaara haastoi muuttamaan tarinaa. Eurooppa on nyt vihreän ja digitaalisen siirtymän kynnyksellä. Strateginen omavaraisuus tekee kriittisistä raaka-aineista, uusiutuvasta energiasta, ruokaturvasta ja alueellisesta kestävyydestä tärkeämpää kuin koskaan. Periferian paikka muuttuu, sillä digitaalinen yhteys vähentää etäisyyksien merkitystä. Kansainvälinen tutkimus ja innovaatiotyö antaa alueelle mahdollisuuden olla muutakin kuin resurssien toimittajia. Se antaa mahdollisuuden olla ratkaisujen kehittäjiä ja tulevaisuuden tekijöitä. Mahdollisuuden olla resurssiperiferian sijaan resurssirintama.
Yksi tapa kirjoittaa tarina uudelleen on muuttaa paikallinen osaaminen yrittäjyyden kautta kasvuksi. Siitä esimerkkinä seminaarissa esiteltiin myös yliopiston spin offina aloittaneen yrityksen, Muon Solutionsin, kasvutarina. Se osoitti, kuinka kansainvälinen yhteistyö voi muuttaa alueelliset vahvuudet kestävän kasvun moottoreiksi.
Muon Solutions on syväteknologiayritys (deep tech), jonka alkuperäinen lähtöpaikka on Pyhäsalmen kaivos ja siellä maanalaisen fysiikan tutkimusryhmän hiukkasfysiikan tutkimukset. Yritys kehittää ja tarjoaa myonikuvausta sekä myonimetristä paikannusta (muPS). Myonipohjaista paikkannusta voidaan käyttää niin veden alla kuin kaivoksissa. Myonikuvantamisen avulla voidaan tutkia esimerkiksi lumen ja jään rakennetta ja kantavuutta sekä kulttuurihistoriallisia rakennuksia ja kulttuuriperintöön kuuluvia esineitä.
Muon Solutionsin toimitusjohtaja ja Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin tutkija Marko Holma kertoi, että yrityksen syvän tieteellisen osaamisen mahdollisuudet erilaisiin kaupallisiin ja tieteellisiin sovelluksiin ja innovaatioihin ovat valtavia ja tarjoavat vahvan perustan tulevalle kasvulle. Holma selitti, että yritys on vastannut resurssihaasteisiin osoittamalla vaikuttavuutta, mikä on auttanut avaamaan uusia mahdollisuuksia.
Seminaarin paneelikeskustelussa etsittiin keinoja, kuinka kansainvälistyvällä TKI-yhteistyöllä voitaisiin luoda alueellisen kasvun avaimia maaseutumaisille alueille. Keskustelussa olivat mukana Ossi Kotavaaran ja Jenni Airaksisen lisäksi rahoitusjohtaja Elisa Sipponen Finnverasta, Pohjois-Pohjanmaan liiton suunnittelujohtaja Markus Erkkilä ja Geologian tutkimuskeskuksen asiakaspäällikkö Aleksi Salo.
Panelistit korostivat, että tulevaisuuden menestys syntyy eri toimijoiden yhteistyöstä. Kestävyyden perusta on kyvyssä yhdistää paikallinen osaaminen, tutkimus ja yritysten rohkeus uudistua. Oulun yliopisto tekeekin paljon sekä kansallisia että kansainvälisiä hankkeita, joissa yliopistot ja korkeakoulut, sidosryhmät ja yrittäjät toimivat yhdessä. Kotavaaran mukaan yliopisto voi olla esimerkiksi yhdessä yritysten kanssa olla hakemassa eurooppalaista rahaa riskialtteimpiin ratkaisuihin, jotka eivät vielä ole markkinakypsiä, mutta joita voi kehittää.
Osaamista ja verkostoja pidettiin yksinä kriittisimmistä resurssitekijöistä, jotka ratkaisevat pääseekö maaseudulla toimiva yritys kasvuun ja kansainvälisille markkinoille. Elisa Sipponen mainitsi, että ellei rahoitusosaamista ole, voi rahoitus olla pullonkaula varsinkin ns. born global -yrityksille, jotka tähtäävät suoraan kansainvälisille markkinoille.
Ossi Kotavaara muistutti, että viiden miljoonan asukkaan kansakuntana olemme kansainvälisesti yhden kaupungin kokoinen markkina. Jos halutaan kasvua, on suunnattava kohti kansainvälisiä markkinoita. Hautomo- ja yrityskiihdyttämötoiminnalla voisi auttaa yrityksiä alkuun. Jenni Airaksinen sanoi, että myös alkuvaiheen jälkeen tarvitaan tukea, esimerkiksi vientivalmennuksia. Sipponen kertoi, että esimerkiksi Finnvera tarjoaa vientiyrityksen rahoituspajoja, joista voisi olla apua.
Myös yritysten tapaa nähdä itsensä haastettiin. Aleksi Salon mukaan esimerkiksi maatilasta voisi yhtä hyvin puhua miljoonaliikevaihtoa tekevänä yrityksenä tai vaikkapa Varpaisjärven paras automekaanikko voi myös olla Suomen tai miksei Euroopan paras. Tarvitaan kunnianhimoa, riskinottokykyä ja tahtoa, mutta myös kannustimia.
Salon mukaan teknologiaan ja digitaalisuuteen liittyville innovaatioille on helpompi saada rahoitusta kuin palveluinnovaatioille, vaikka nekin tuottaisivat kasvua. Sipposen mukaan mahdollisuuksia rahoitukseen on molemmille, mutta painotti, että ratkaisuja pitäisi rohkeammin ja nopeammin kokeilla markkinoilla. Erityisesti mikroyritysten rooli kasvaa, sillä ne työllistävät ja kehittävät uusia palveluita sekä kykenevät ketteriin muutoksiin ja radikaaleihinkin ratkaisuihin. Yritysten jatkuvuuteen olisi kuitenkin kiinnitettävä huomiota. Viennissä olisi paljon potentiaalia.
Salo muistutti, että on huomattava myös eri aloihin liittyvät ekosysteemit, joissa isot tarvitsevat pieniä: esimerkiksi teollisuuskompleksi itsessään ei tee kaikkea kunnossapitoa, sähköasennuksia, rakentamista tai kuljetusta, vaan ne voidaan tehdä mikroyrittäjien toimesta.
Jenni Airaksinen ja Markus Erkkilä korostivat, että varsinkin palveluinnovaatioita tehdessä pitäisi paremmin kuunnella asiakkaiden tarpeita. Alueiden erilaisuutta kannattaa tarkastella, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta kaikkeen, vaan jokainen alue voi löytää omat voimavaransa. Airaksisen mukaan jopa pimeyden tai kylmyyden voi tuotteistaa, kuten esimerkiksi Inarissa on tehty. Kehitysidea voi lähteä mistä suunnasta vain, yksittäiseltä yrittäjältä, korkeakoulusta tai julkiselta toimijalta.
Erkkilän mukaan Pohjois-Pohjanmaa on Suomen johtava energiamaakunta ja siihen liittyen löytyy paljon potentiaalia. Salo jatkoi luetteloa mainitsemalla luonnonvarat, maataloudesta tulevat raaka-aineet, metsän ja hiljaisuuden. Salo ei pidä Pohjois-Pohjanmaata resurssiperiferiana, vaan alueen näkökulmasta esimerkiksi Portugali kuparivarantoineen voidaan nähdä sellaisena. Meidän metallijalostuslaitoksiimme tuodaan rikastetta jatkojalostettavaksi enemmän muualta kuin toisinpäin.
Erkkilä otti esiin myös sijainnin merkityksen. Se vaikuttaa paitsi vientiin, myös huoltovarmuuteen. Pohjois-Pohjanmaa on portti länteen. Keskeisimmät liikkumisen virrat kyetään varmistamaan hyvien tie- ja raideverkostojen sekä lentoaseman pohjalta, mutta tieverkkoon kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi kuljetusten kannalta myös syrjäseuduilla, joissa on pieniä teitä.
Kotavaaran mukaan alueen kunnilla yhteensä on iso väestöpohja, vaikka yksittäisten kuntien väestö onkin pientä. Alueella on vahva pendelöintirakenne, kun kunnat vaihtavat tehokkaasti työvoimaa laajemmalla työssäkäyntialueella.
Aleksi Salon mukaan yliopiston täytyisi pitää huolta siitä, että perustutkimus etenee omia latujaan mahdollisimman vapaasti. Soveltavaa tutkimusta tehtäisiin sitten yhdessä yritysten kanssa. Jos löydetään ratkaisu siihen, miten soveltavasta tutkimuksesta saadaan luotua uutta yritys- ja startuptoimintaa, niin sillä mallilla pystyy luomaan tiedeyhteisön toiminnallista taloudellista selkärankaa ja uskottavuutta yrityskentässä.
Markus Erkkilä huomautti, että alueen toimijoiden olisi hyvä myös hyödyntää yliopiston tuottamaa tietoa. Hän mainitsi esimerkkinä Kerttu Saalasti Instituutissa kerättyä dataa yliopistosta valmistuneiden sijoittumisesta eri paikkakunnille. Tämä olisi tärkeää tietoa hyödyntää kuntien strategiatyössä ja niissä pohdinnoissa, mitä tehdään, jotta valmistuneet saadaan pysymään alueella.
Nivalan kaupunginjohtaja Päivi Karikumpu kertoi päätöspuheenvuorossaan, että alueen elinvoimaisuutta vahvistavien päätösten näkökulmasta on todella tärkeää, että kaupungin ja sen yhteistyökumppaneiden on mahdollista käyttää tukenaan tutkittua tietoa työnsä taustaksi. Karikummun mukaan Kerttu Saalasti Instituutti on Nivalan alueella erittäin hyvä yhteistyökumppani. Hän otti koppia korkeakouluopiskelijoiden sijoittumisesta kertovasta tutkimuksesta ja muistutti, että myös vaihtotutkijoita on hyvä houkutella alueelle ja yhteistyöhön myös kaupungin ja alueen edustajien kanssa.
Instituutti teki myös hyödyllisen selvityksen biokaasulaitosten tuotantomahdollisuuksista, biomassojen alueellisesta saatavuudesta ja kuljetuskustannuksista. Instituutti kykeni osoittamaan tutkitulla tiedolla, että Nivala on erittäin hyvä potentiaalinen alue biokaasulaitokselle. Tämä näkyy jo nyt kansainvälisinä investointeina.
Nivalan kaupunki on myös rahoittamassa uutta tutkimusryhmää Arvonlisää kestävästä energialiiketoiminnasta -hankkeen myötä. Myös tämän hankkeen ja ryhmän tietoa tullaan Karikummun mukaan hyödyntämään.
Kerttu Saalasti -seminaari oli muistutus siitä, että pohjoisen menestys rakentuu tiedosta, yhteistyöstä ja rohkeudesta uudistua. Instituutin 25-vuotinen tarina kertoo, että kun tutkimus ja käytäntö kulkevat käsi kädessä, syntyy tuloksia, jotka kantavat niin alueellisesti kuin globaalistikin.
Teksti ja kuva: Minna Kilpeläinen, FM, KM, viestintäasiantuntija, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti
Katso seminaarin tunnelmia Facebookista.
Katso tallenne seminaarista Oulun yliopiston YouTube-kanavalta.
Tutkittua tietoa ja havaintoja yrittäjämäisellä sydämellä.
Kerttu Saalasti Instituutin blogissa kirjoitetaan instituutin tutkimusryhmien aiheista, yrittäjyyskoulutuksesta sekä instituutin yleisistä aiheista. Kirjoittajina alojen tutkijat, asiantuntijat ja verkostojen jäsenet.
Aiheitamme ovat: mikroyrittäjyys, tulevaisuuden tuotantoteknologiat, alueellinen erinomaisuus, mikroyrittäjyyskoulutus