Heikkoja signaaleja horisontissa – yliopistoyhteisön havaintoja ennakoinnin tueksi

Voiko koko yliopistoyhteisön ajattelua tehdä näkyväksi?

Joskus työn lomassa syntyneestä ideanjyvästä voi kasvaa ketterä pilotti ilman pitkää hankesuunnittelua, budjetointia tai raskasta organisoitumista. Tästä konkreettisena esimerkkinä on tänä keväänä Oulun yliopistossa toteutettu heikkojen signaalien sanapilvipilotti nousevien ilmiöiden tunnistamiseen ja tulevien osaamistarpeiden ennakointiin.

Idea sai alkunsa pohdinnasta, miten monitieteisen yliopiston asiantuntijuutta voisi hyödyntää nykyistä paremmin ennakointityössä. Olisiko mitenkään mahdollista päästä kurkistamaan kahvipöytäkeskusteluihin, projektipalavereihin ja tutkijoiden ajatuksiin, ja koota havaintoja eri perspektiiveistä yhteen? Ideana oli kehittää työkalu, jolla arjen havainnot saataisiin talteen matalalla kynnyksellä ja jaettua koko yhteisön käyttöön.

Heikot signaalit ennakoinnin välineenä

Yksi ennakointityön keskeisistä menetelmistä on tunnistaa toimintaympäristöstä heikkoja signaaleja – merkkejä, tapahtumia tai ilmiöitä, jotka voivat viitata tulevaisuuden kannalta merkittäviin muutoksiin (ks. esim. Heikkoja signaaleja tulevaisuudesta – Sitra). Halusimme valjastaa yliopistoyhteisön joukkoälyn juuri näiden signaalien tunnistamiseen.

Kokosimme pilottia varten pienen innostuneen porukan, jonka tavoitteena oli kehittää mahdollisimman yksinkertainen ja nopeasti toteutettava ratkaisu hyödyntäen yliopistossa jo käytössä olevia alustoja.

Pilotin toteutus

Pilotti eteni nopeasti ideasta toteutukseen Plan – Do – Check – Act -mallia mukaillen. Ratkaisuksi valittiin Howspace-alustalla toteutettava sanapilvi ja kohderyhmäksi Oulun yliopiston henkilöstö ja opiskelijat siten, että alustalle kirjauduttiin yliopiston tunnuksilla.

Heikkoja signaaleja kerättiin vaiheittain:

• maaliskuussa Science Leadership -kurssin yhteydessä ohjatusti rajatulta osallistujajoukolta
• huhtikuussa Science Day -tapahtumassa vapaamuotoisemmin pop up -tyyppisesti
• lopuksi kampusnäytöillä kokonaan ilman ohjausta.

Kerta kerralta sanapilven käyttöliittymää ja ohjeistusta yksinkertaistettiin iteratiivisesti saatujen kokemusten ja palautteen perusteella. Jokainen toteutuskerta auttoi hiomaan ratkaisua selkeämmäksi ja helpommin lähestyttäväksi.

Mitä opimme pilotista?

Lyhyen pilotoinnin aikana saimme sanapilveen yhteensä 58 ilmiötä. Heikoissa signaaleissa esiin nousivat erityisesti:

• teknologinen ymmärrys (AI, data ja analytiikka)
• systeeminen ajattelu (monimutkaiset ilmiöt, kestävät ratkaisut ja vihreä siirtymä)
• inhimillinen ja eettinen kyvykkyys (arvot, vuorovaikutus ja merkityksellisyys)

Johtopäätöksenä voisi ajatella, että tulevaisuuden osaaminen ei synny yksittäisistä taidoista, vaan näiden kolmen ulottuvuuden yhdistelmästä. Vastaukset viittasivat myös tarpeeseen yhdistää syvällinen erityisosaaminen laaja-alaiseen ymmärrykseen.

Sanapilvipilotista saadun palautteen perusteella sanapilvikokeilu koettiin uteliaisuutta herättäväksi ja kevyeksi toimintatavaksi. Mitä yksinkertaisempi toteutus ja ohjeistus, sen parempi. Jatkossa heikkojen signaalien keräämistä voisi kokeilla myös ilman tunnistautumista. Toisaalta pilotin aikana pohdittiin mahdollisuuksia hyödyntää osallistuneita edelleen heitä kiinnostavien ilmiöiden jatkokehittämisessä ja uusien avauksien luomisessa, jolloin tunnistautumiselle on tarvetta.

Kehitysehdotuksissa nousi esille myös toive tehdä sanojen välisiä yhteyksiä näkyvämmiksi ja avata selvemmin, miten kirjattuja ilmiöitä voisi jatkossa hyödyntää.

Hiekkaa silmissä, mutta katse horisontissa

Pilottityöryhmän päätöskahveilla pilotin vetäjä Päivi Kuuva keräsi leikkimieliseen kyselyyn palautetta kevään pilotista. Lähes kaikki valmisteluryhmään osallistuneista kuvasivat pilottiprojektiamme vastausvaihtoehdolla: ”Nallikarin ranta tuulisena päivänä – välillä hiekkaa silmissä, mutta maisema on kaunis.” Tämä oululaisille tuttu mielenmaisema kuvastaa osuvasti paitsi ketterän kehittämisen toimintatapaa, myös itse ennakointityötä. Vaikka välillä on tosiaan hiekkaa silmissä, niin on hyvä katsoa horisonttiin. Ennakointi on mitä suurimmassa määrin myös sitä, että haluamme vaikuttaa ja vaikutamme itse toivotun maiseman luomiseen.

Monialaiseen pilottiryhmään osallistuivat: Päivi Kuuva (jatkuvan oppimisen palvelut), Tellervo Kivistö (tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta), Juuso Kojo (kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta), Tuomas Mäkelä (tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta), Jussi Paakkari (Kvantum Institute), Annu Perttunen (tutkijakoulu) ja Minna ’t Lam (strategian ja toiminnanohjauksen yksikkö).